Tulipa mieleen äkkiä eräs muistikuva lapsuudesta, hyvin kaukaa. Ihanaa, että näitä putkahtelee.
Olin isännän kanssa navetan ulkopuolella, liekö jotakin 1967, olin 14 v. Traktori ei tahtonut käynnistyä, vai oliko se sittenkin isossa kalustovajassa. Isäntä oli vanha, hoikka, hieman jo väsynyt. Pellolle olisi pitänyt päästä, kai heinää kärrille lastaamaan. Isäntä ronkki traktorin,, olikohan se punainen... sitä konepuolta, joka on kiitettävän hyvin näkyvillä kopan alta. Ei tokeentunut. Kai siinä jotakin suihkutettiin pullosta.
Yriteltiin monenlaista, luulisi, että minun tehtäväni oli yrittää samaan aikaan starttaamista. Ei onnistu, toteaa isäntä päätään riiputtaeen:
- On tämä yhtä per____ttä, yhtä taistelua !! ( ei hymiötä tässä, ehkä irviö).
Kuulinkohan minä sitten vuosia sen jälkeen puhelimitse, että .... kuoli...
Pellolla kerran minä olin leikkimässä pörisevän traktorin ohjaamossa (kun muut tekivät työtä...). Siinä on se mukava istuin, kuppi ja monenlaista vipua. Istuin on muotoiltu, vahvaa peltiä, reiällinen, siis hyvä tuuletus ja metallia säästyi. Ja kai niissä tärisevissä traktoreissa pysyivät äijät ja rouvat hoikkina, hierontaa joka suntaan näes riitti. Ja pienelle pohjalle tärinä oli liiallista, kun ei tahtonut edes polkimille ulettua. Kai minun tehtäväni välillä oli ajellakin pieniä pätkiä hiljakseen kun muut lastasivat.
Tönäsinkö minä kaasuvipua vai rupesiko se itekseen sammumaan. Kauhistuin kuitenkin seurauksia ja yritin keksiä, miten hiljenevää käyntiä saisin kohennettua. En ehtinyt enkä osannut, vaikka joku oli siinä jo apuunkin yrittelemässä. Sillä kertaa uudelleenkäynnistys onnistui hyvin, ei siis haittaa minun kohelluksestani.
Mutta huonosti toimivia ja rikkimeneviä laitteita on sittemmin piisannut....
On tämä yhtä per____ttä, yhtä taistelua !! (hymyillään hiukka...)
Kirjoittelen keittiössä, tuoli ei hiero mutta minä kyllä tärisen....
Pakinaperjantain haaste: 216 Hierova tuoli.
http://leelia.vuodatus.net/blog/2768850/216-hierova-tuoli/
.
Hyvin sinkosivat voimasanat - ja tarpeeseen.
VastaaPoistaPaikallaan olivat "on tämä yhtä per____ttä, yhtä taistelua" traktorin kanssa taistellessa - ja paikallaan ovat nykypäivänä tekniikan ihmemaassa. Nettikin, mikä ilo kun toimii. Ja mikä kiukutus, kun mättää.
Traktori on jo sinällään niin vahva sana, että voimasanasta kävisi. On sanassa ytyä: kyllin keraketta ja jyrinää, tärinästä puhumattakaan.
Traktoria olen muutaman kerran ajanut ja ihmetellyt satulan reikiä. Mikä lie tarkoitus.
Kiitos pakinasta. Kävi juuri niin kuin sanoit: irviö muuttui hymiöksi. Semmoinen on sanan voima :)
Ne traktorin istuimet olivat ennen täriseviä, niissä sai hieronnan kaupanpäälle.Mukava muisto joka edelleen muistuttaa keittiössäkin.
VastaaPoistaJospa ne reiät ovat siksi, että takapuoli ei hikoaisi, olisi se yhtä perkelttä sekin!
VastaaPoistaNe olivatkin siltä ajalta kun miähetkin olivat vasta muuttumassa puuksi ja paperiksi, vähän sen jälkeen kun laivoja alettiin tehdä raudasta.
VastaaPoista(Pakinaperjantain sivulle jättämäsi linkki vie edelliskertaiseen pakinaasi. Tämä tiedoksi.)
VastaaPoistaEn ole koskaan ollut traktorin kyydissä, vaikutti että voisi olla prkleellisen kiinnostavaa :)
VastaaPoistaNo, voi halavattu! Koskaan ennen en ole väärää linkkia antanu ja taas meni vikaan ! Kerran olin Erottajan ja Uudenmaankadun risteyksessä. Joku ulkomaalainen tuli siihen kysymään missä on Uudenmaankatu. Minä viittoilin Rautatientorille päin ja sinne se lähti. Jäin sitten minuutiksi miettimään, katsoin sitten pääni päällä, talon kulmassa olevaa tienviittaa. Häivyin siitä pikapikaa. Niin taitaa nyttenkin olla parasta.
VastaaPoistaMutta eikö vain hyvää pakinaa vähän kannatakin metsästää, monenkin ruudun takaa. ja sinnikkäitä ovat nämä pakinoitsijat, kun löysivät. Minulle se tärisevä tuoli on jo näköjään aiheuttanut pysvämpiä vammmoja.
Kerran minulle kävi niin, että... ai, nii, tää oli vaan kommentin kommentti. Siis anteeksi vaan linkitys, yritin korjata sen, mutta ei onnistunut.
Kuuskymmeluvulla ei tarvittu hierovia tuoleja, ei ainakaan jos ajeli Valmet 361 traktorilla.
VastaaPoista