Etnatikun blogikilpailun voittaja valittu ja uusi kilpailu julistetaan

Lomautettu Insinööri LIAMK on voittanut blogikilpailun,jonka teemana tällä kertaa oli ruikutus.  

Blogi löytyy osoitteesta:     http://lomautettuinsinooriamk.blogspot.com/   

Raati toteaa valintaperusteistaan seuraavaa:  

Ruikutuksen on oltava pitkä-kestoista, sinnikästä, tai muuten erityisen ansiokasta.  

Lyhytaikaiset ruikutukset hyväksytään ainoastaan, jos ne ovat erityisen syvää, koskettavaa, tai sydäntäriipaisevan herkkää.  

Raati toteaa: "Tässä tapauksessa ison aikuisen miehen ruikutus kävi erityisesti sydämeen.  Kuin karhunpentu, joka on saanut tikun käpäläänsä".  Erityisen riipaiseva oli kertomus kännykän pesusta housujen taskussa.  "Siinä heijastuu Suomalaisen miehen karu yksinäisyys kaikessa jylhyydessään". 

Lisäksi raati toteaa lohdutuksena LIAMK:ille:  "Älä poika huoli, kyllä Kruunu kutsuu poikiaan, kun heitä tarvitaan".  

SEURAAVA BLOGIPALKINTO  HAUSSA    

Nyt etsimme Blogia, joka on niin kaunis, että siihen ei kertakaikkiaan voi liittyä lukijaksi, koska ei halua läsnäolollaan rumentaa sitä.  Ilmoita ehdotuksesi tällaisesta blogista.  

Säännöistä tai raadin valintaperusteista ruikuttaminen on kiellettyä.  

Lääketehtaat menettävät pörssiarvostaan 28.7 miljoonaa euroa tulevan talven aikana. Etanamuorin terveysvinkit-sarja alkaa Etanatikku-blogissa. Kansanparannuksen ja Itseparannuksen uusi kukoistuskausi alkaa.

Etanamuori tuli pitkästä aikaa käymään. Hän on hyvin maanläheinen ihminen, ehkä hieman töksähtävä, mutta sydämeltään lämmin ja älyltään terävä kuin ranskalainen pistomiekka.

Olin keittiössä kirjoittamassa korjauksia blogiteksteihin, olin aika rasittunut, taas kerran, kahvia oli kupissa vain puolillaan. Muori keitti uuden pannullisen ja istui pitkän aikaa pöydän ääressä puhumatta mitään. Sitten hän tokaisi äkkiä:

= Sinulta sitä paskaa taas syntyy.

No! Mitäs sen nyt tollai! Minähän vaan blogailen. Olin vähän ihmeissäni... Ja loukkaantunut. Minulla on tapana pahastua niin helposti.

= Kirjoitan vaan Etanatikkuun uutta tekstiä... Yritin minä puolustautua.

= En minä sitä tarkoittanut. Sinulla oli vähän ummetusta taannoin...

= Ai sitä. No se meni ohi. Tein niinkuin neuvoit. Heti toimi. Ja olen minä muutenkin yrittänyt neuvojasi seurata. Paljon paremmin olen voinut. Jos tämä netti vielä toimisi, niin...

= Nyt pitäisi saada ne neuvot mudenkin ulottuville. Sinun pitää julkaista ne blogissasi.

= Ähh. En minä millään ehtisi. Verkko ei toimi ja muutenkin hommat laahaa.... Etkö sinä voisi perustaa omaa blogia?

= Kirjoita nyt vaan. Tässä on otsikko tähän ekaan juttuun.

= Häh? 28.7 miljoonaa? Mistä sinä sen noin tarkkaan tiedät?

= Minulla on ystävä, joka on pörssianalyytikko. Hän on jo myynyt omat lääkeosakkeensa.

= No voin minä tämän ekan otsikon kirjottaa, mutta muista en tiedä, koska saan ne syntymään.

= Kirjoitat kun joudat. Se melkein riittää, kun vain mainitset minun nimeni. Ne tarkimmat kurssituulten nuuskijat kyllä tietävät sitten mitä on tulossa. Ja olethan sinä jo joitakin artikkeleita kirjoittanut.

No, minä kirjoitin.

Kone- tai nettiongelmia, HP:llä ei yhdistä PB:LapTop yhdistää

Isompi koneemme, HP-Pavilion, ei yhdistä verkkoon.  Kun tikun siirtää Minikoneeseen, yhteys syntyy heti ja ongelmitta.  Ongelma alkoi isolla koneella eilen, ensin se lämpeni, yritin renksasusta eilen ja tänään pari tuntia, ei tulosta.  Pähkäilyä riittää taas.
     Minulla on muutama arvaus asiasta, mutta näin asioita tuntemattomana en viitsi niitä tässä luetella.  Siis kahvia ja sumua ja hiljaista konettamista.   Yritetään pärjäillä, ja hommat laahaa taas...

Masennustauti yleistyy Suomessa, siihen ja onnellisuustautiin löytyy Etanatikku-Blogista apua.

Valtiovalta ja lääkärit ovat päättäneet, että masennus on tauti. Se on edullisempaa ja tuottavampaa niin, koska silloin masentuneiden olosuhteita ei tarvitse parantaa, vaan voidaan sorkkia heidän mieltään ja heidät voidaan ohjata lääkäriin. Masentavilla olosuhteilla tai huonolla verkkoyhteydellä ei siis tässä maassa ole vaikutusta masentumiseen.

Jos ihminen elää masentavissa olosuhteissa ja masentuu, se on tauti.

Jos ihminen siis reagoi ympäristöönsä, niin se on tauti.

Jos ihminen ei reagoi ympäristöönsä, niin hän on ilmeisesti terve.  

Jos ihminen elää onnellisissa olosuhteissa ja tulee onnelliseksi, niin senkin täytyy siis olla tauti.

Blogi-Etanatikku haluaa nyt tutustua johonkuhun, johon on iskenyt tuo jälkimmäinen tauti. Siis ihmiseen, joka on tullut onnelliseksi. Toivomuksenamme olisi, että hän lupaisi olla tartuttamatta tautiaan meihin. Se häiritsisi blogimme varsinaista tehtävää, ruikuttamista.

Kenties voimme yhdessä etsiä parannuskeinoa hänen onnellisuustautiinsa. Ensiavuksi voin suositella luettavaksi 71 artikkelia,  http://etanatikku.blogspot.com/search/label/SL%20%C3%84rin%C3%A4%C3%A4%20Saunalahdelle

 joissa Etanatikussa on ruikutettu huonosta verkkoyhteydestä. Ehkä tautinen sen avulla paranee onnellisuudestaan.

Masennustaudista kärsivälle voimme puolestaan suositella luettavaksi 71 artikkelia, 

http://etanatikku.blogspot.com/search/label/SL%20%C3%84rin%C3%A4%C3%A4%20Saunalahdelle

joissa Etanatikussa on ruikutettu huonosta verkkoyhteydestä. Ne luettuaan masentunut varmasti huomaa, että hänellä ei ole todellista syytä olla masentunut.

Kiinan toisinajattelijat, Nobel-palkinto ja länsimainen "vapaus".

Heti perustaessani Etanatikku-Blogia laitoin siihen sivun ja linkin Kiiinan toisinajattelijoihin. Hu-Jia oli vangittuna, tunsin sympatiaa häntä kohtaan ja halusin ohjata lukijoita hänen sivuilleen, edes pienen tuen osoittamiseksi. Hesarissa on ollut pari artikkelia aiheesta.

Ajattelin, että tämänkaltainen ihminen kaipaa tukea. Jos on vankilassa yksin, murtumisen vaara, sekä hengen, että terveyden on lähellä. Ja todennäköistä on, että murtumista on jo tapahtunut. Kiina on mahtava valtio, kyllä se pystyy kansalaisensa murskaamaan. Mutta se on heikko, jos ei kestä arvostelua yksittäisten ihmisten taholta.

Näen näkymättömän langan johtavan omasta huonosta verkkoyhteydestäni Kiinan sananvapausrajoituksiin. Pohjimmiltaan kysymys on samasta asiasta.

Jos joutuisin puheisiin jonkun kiinalaisen diplomaatin kanssa, niin voisin kysyä, mitä Kiinan rohkeimmalle ihmiselle kuuluu. Voisin kysyä, miksi kiinalaiset ovat niin heikkoja ja selkärangattomia, etteivät uskalla edes vapautta itselleen hankkia.

Kiina on maailman viimeinen heikkojen ihmisten maa. Hei! Yrittäkää nyt vähän! Nostakaa päänne! Lempatkaa tuo naurettava pönäkkä hallinto helkhuuteliin.

Nyt toinen kiinalainen toisinajattelija on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Hyvä. Se on eräs askel Kiinan kansan vapautumisessa.

Ylistäkäämme länsimaista "vapautta" ! Ja toivottakaamme kiinalaiset mukaan tavoittelemaan sitä. Ehkä kiinalaiset pystyvät tuomaan meidän "vapauteemme" jotakin uutta.

Tsemppiä, Kiinan rohkeat ihmiset ! Ja kiitos hienosta rinkasta, 40, ja hienosta makuupussista, 36 Euroa.   

Suomalaiset ruikuttavat blogiteksteissään ennätysmäisen paljon ! Etanatikku-blogin raati kokoontuu valitsemaan kaikkein parhaimman ruikuttajan.

On kuulemma löydetty blogi, jossa ruikutetaan enemmän, tai ansioituneimmin tai herkemmin, kuin Etanatikussa.  Vaikea uskoa sitä.... Etanatikku-blogissa on ruikutettu lyhyen ajan sisällä 70 kertaa huonosta verkkoyhteydestä.  Kuka muu voisi pystyä sellaiseen saavutukseen?

Raati on nyt kuitenkin koolla päättämässä, kuka saa Etanatikun kunniakirjan, jossa tulee lukemaan:  

       TÄMÄ BLOGI ON SAANUT KUNNIAMAININNAN      ANSIOITUNUT RUIKUTTAJA  

Odotamme jännittyneenä raadin päätöstä;  voiko joku vielä sivuuttaa ETANATIKUN !

Ohjelmistoyhtiöt rajoittamassa vaarallisella tavalla käyttäjien oikeuksia.

http://blog.piraattipuolue.fi/2010/10/apple-ja-kayttajien-vapaus/  

lähteestä Piraattipuolueen blogi kirjoittanut Panu Horsmalahti  

Ristikko on sulkeutumassa Applen käyttäjien ympärille.  Lataa avoimia ohjelmia niin kauan, kuin vielä voit.  

Siirry avoimen lähdekoodin ohjelmiin.  Open Office, ym.  

Hei, hohoi! Lähettäisikö joku Blogiini söpön kissankuvan!

Heräsin tänään siihen uskomattomaan ajatukseen, että blogissani ei ole ollut yhtään kissakuvaa!  Ei ole totta!   Kauheata!  Mistä minä nyt kissakuvan saisin?  Mielellään sellaisen hyvin söpön, mutta samalla oikein itsetietoisen kissan.  Vaikka kaikkihan ne ovat itsetietoisia ja pitävät meitä vain palvelijoinaan.

Siis; kaikki kissojen ystävät, yksi kissavierailija tänne, please!

Piirustuskilpailu; Etanatikku-blogi tarvitsee PALKIN teksteihinsä. Osallistu!

Tarvitsen koristepalkin verkkoyhteyksiä käsitteleviin teksteihini.  Enkä itse osaa piirtää, siispä turvaudun lukijoiden apuun.  Palkin olisi oltava kooltaan näiden tekstien levyinen ja korkeudeltaan ainoastaan noin 4 rivin (3-5 ??) korkuinen.  Siis kutakuinkin tämän avaustekstin suuruinen.  

Sellainen olisi kiva lisä blogiin, piristäisi ja jäsentäisi tekstejä ja lukijat näkisivät heti, mistä aiheesta on kysymys.  Tämän piirroksen olisi kuvastettava nettikäyttäjän vaikeata tietä tiedon tavoittelussa.  Oma ajatukseni, jota osallistujien ei toki tarvitse ottaa huomioon, polisi, HUPS, piti kirjoittaa, että olisi se, että palkki kuvastaisi tätä blogia ja sisältäisi ainakin seuraavat elementit:
MAJAKKA TAI MUU OPASTINLAITE, ESTEITÄ, SUO, LAMMIKKO TAI VASTAAVA, NETTITIKKU, NOPSA-NIMINEN ETANA TAIVALTAMASSA KOHTI TIETOA JA MUUTA ASIAANKUULUVAA.
Palkkiin voi luonnollisesti laittaa oman puumerkkinsä, kuten kaikkiin taideteoksiin.
Uhkauksena esitän sen, että jos lukijat eivät toimita riittävän hienoa PALKKIA, niin joudun sen itse piirtämään ja siitä sitten saavat lukijat osakseen esteettistä kärsimystä vuosien ajaksi.

Etanatikku: ruikuttajablogien aatelia: v. 2067 tullaan arvioimaan näin

Näin mielessäni kuvan tulevaisuudesta.  Kansanrunousarkiston tutkijat luokittelevat Etanatikku-blogin lokeroon: ruikuttajablogit paremmasta päästä.

Onko sinun tiedossasi blogi, jossa ruikutus olisi vielä ansiokkaampaa?   Ilmoita se !

Käyttäjän ensiarvio: Canon Power Shot SX210 IS kamera.

Kävin ostamassa Canon Power Shot SX210 IS kameran

Ensivaikutelma oli painava ja linssin ulkoneva osa tuntui oudolta. Sitten kun objektiivi työntyi koko pituuteensa, niin tunnelma oli entistä hämäävämpi. Mutta jos täytyy saada hyviä zoomauksia, niin tämä hyväksyttävä.

Ensimmäinen kameramme, ixus 90 IS, muistutti tätä niin paljon, että käyttöönottokynnys oli huomattavan matala. Ongelmia silti oli; Päivämäärän ja kellonajan asettaminen kesti lähes 10 minuuttia. Pyöreän valikkokehän käyttö oli ongelmallista, aina vaan pompahdin ulos valikosta. Nelisen kertaa suljin kameran ja tulin uudestaan valikoihin yrittelemään. Tällaiset videot pitäisi laittaa You-Tubeen kuvaamaan käyttäjien todellista tilannetta. Laitteen yläosassa olevaa pyöreää kiertovalintakytkintä en uskaltanut edes yrittää vääntää.

Akku on samanlainen molemmissa kameroissa, mikä oli yksi tekijä tässä ostoksessa.

Laitoin ostetun akun heti lataukseen, 2.05 tuntia, mutta kuvailin koe-otokset vanhalla akullamme. Laitoin akkuun raaputetun merkinnän, jotta se erottuu edellisistä.

Muistikortiksi otin 4Gigaisen, jotta ne erottuvat edellisistä. Nyt voisi kuvata videoita vapaammin.

Picasa varmisti kansioistamme 84.000 valokuvaa, 2.5 vuoden sadoksi se on aika huima. Uusi kamera siis tulee todelliseen tarpeeseen. Ruskakävelyllä on ollut tuskaista odotella omaa kuvausvuoroa, kun näkee, että aurinko menee pilveen muutamassa minuutissa.

Perheenjäsenen ensiarvio kameran näppäimistä oli: "nämä menevät heti rikki. Ovat niin hempuloita". Vanha kamera jää siis minun yksinomaiseen käyttöön ja nyt perheenjäsenellä on täysi taiteellinen vapaus etsiä ja löytää itsensä. Valokuvaus antaa valtavat mahdollisuudet kehittää omaa itseään ja havainnoida ympäristöään.

Otin käyttöoppaan verkosta PDF-tiedostona. Sivustossa luki: MUISTA TALLETTAA TÄMÄ KÄYTTÖOPAS KONEELLESI ENNENKUIN OSTAT KAMERAN. Se olisi pitänyt tietenkin tehdä. Jos olisin tiennyt, että Zoomin käyttöönotto kestää yli 3 sekunttia, olisin voinut ehkä äänestää toisin. Mutta uskon, että tämä oli hyvä ratkaisu. Kuvien arkistointi tietokoneelle pitää vielä miettiä. Paljon muutakin pitää opiskella. Kirjoitan vielä lisää kun käyttökokemusta kertyy lisää.

Etanatikun VIIKON KYSYMYS No:1: Miksi Israelin asenne palestiinalaisiin on jatkuvasti jyrkkenemässä?

Lukijakysymys: Miksi Israelin asenne palestiinalaisiin on niin jyrkkä? Tiedämme, että on kysymys Israelin turvallisuudesta. Mutta mikä on se RATKAISEVA tekijä, ajatus, voima, elementti, joka pohjimmiltaan määrittää Israelin kovan ja yhä tiukkenevan asenteen. Mikä on se näkymätön momentti, jota emme tavallisesti tule ajatelleeksi?

Sinulla on aikaa 29.10.2010 asti kertoa mielipiteesi asiasta tässä blogissa. Sen jälkeen blogin pitäjä paljastaa vastauksen. Myös sen jälkeen keskustelu asiasta saattaa jatkua.

Kerro ajatuksesi osoitteessa:
  http://etanatikku.blogspot.com/2010/10/etanatikun-viikon-kysymys-no1-miksi.html                                

 Sinulla on kommentointiaikaa vielä 7 päivää.   Osallistu!  Ilmaise neroutesi!

VIHJE: 1:  Vastaus on hyvin yksinkertainen ja inhimillinen:
VIHJE  2:  Se liittyy erääseen ominaisuuteen, joka palestiinan kansalla on
VIHJE  3:   Suomalaisilla se ominaisuus ei ole niin voimakkaana
VIHJE  4:
VIHJE  5:   Uhka ei ole uhka, vaan todellinen uhka on sellainen, joka kasvaa koko ajan

Johtuen kiihtyneestä lukijakeskustelusta, tämän asian annetaan vielä olla auki.  Lisää aikaa miettimiselle...

Nopea helpotus hammassärkyyn itsehoidolla ja muita perjantaimietteitä, Huumoripitoisia Blogeja ja HANKKIKAA HYVÄT IHMISET GOOGLE-CHROME SELAIN !

Tietenkin kävi taas niin, kun olin monena päivänä mässyttänyt makeaa ja elänyt muutenkin vähän poikkiteloin oman vähäisenkin järkeni kanssa.  Illalla hammassärkyä, heräsin 24.00 ja eikun konettamaan.

Otin tavanomaisen reseptini, huuhtelen suun ja harjaan varovasti ikenet, juon hiljalleen lasin vettä, ja myrkyt alkavat poistumisensa kehosta.  Kolmen vartin päästä aloittelen jo toista lasia.  Mutristelen suuta ja naamaa ja muutenkin yritän huolehtia verenkierrosta ja aineenvaihdunnasta.  Hammaslääkäritkin tietävät, että vesilasillinen auttaa, mutta ne eivät kerro sitä, kun niiltä menisi ansiot.  Vesi, on ainoa keino, millä ihmisruumis voi poistaa kuona-aineita, sen toisen lisäksi tietenkin.

Helpotus tuli jo tunnin kohdalla, ja lisää kun löysin mainion; http://paskamutsi.vuodatus.net/    Huh!  Ihanaa!  Paskaäidin päiväkirja oli ihanan piristävä.  Kiitoksia.
http://krapulablogi.blogspot.com/   Sisältää arkistoissaan kuulemma kaikenlaista hauskaa; en vielä ehtinyt tutkia.

Aamulla löytyi;  http://sotkuholisti.blogspot.com    Arjen kaaos on minullakin ongelmana, ja tässä blogissa sitä yritetään hallita.  Mukava lukea; mietin juuri eilen, aloittaisinko kodissani projektin;

Hävitä kodistasi 200 tarpeetonta esinettä.         Katsotaan.

Seuraavaksi voisin aloittaa elämässäni projektin:         Poista elämästäsi 20 tarpeetonta projektia.
katsotaan, mutta ei odoteta liikoja.

Perjantain taivas aukeni Pasilan suunnassa lievästi punertavana, ilma on tyyni ja rauhallinen, -1 astetta.  Selailin Google Help, ja virallista Google Blogia.  Hyvä, Google.

Muistakaa kaikki ladata koneeseenne Google Chrome -selain  http://www.google.com/chrome?hl=fi
Upea, monipuolinen ja luotu auttamaan ihmistä.  Päinvastoin kuin useimmat muut atk-systeemit.

Filosofiaa ja valokuvien varmistamista

Päivitin tuohon Filosofia-Etiikka-Moraali sivulle löytämiäni linkkejä.  Erityisesti tuo löytämäni blogi:  http://filosofianpuutarha.blogspot.com/     oli pirteän ihastuttava.   Ja sieltä löytyi hyviä linkkejä muihin sivustoihin.  Minulle filosofia on kuin ruuvimeisseli työkalupakissa.  Ei ole aikaa uppoutua; minulle riittää perustiedot;   Tajunta, Todellisuus, Toiminta.   Se on se alue, jolla ihminen elää.
Tervetuloa kiehtovalle matkalle filosofian etiikan ja moraalin maailmaan.  Tuo etiikka, sen pitäisi olla jokapäiväisenä ohjeuorana, myös eduskunnassa.   Vaan onko?

Päivitin Picasa-kuvani, 72 Gigaa, kuva-ohjelman omalla varmistustoiminnolla ulkoiselle kovalevylle.  Nyt kaikki muutoksemme kuviin aiheuttavat varmistustarpeen.  Kaksi kertaa viikossa vähintään kytkettävä kovalevy piuhaan.  Tämä toiminto ratkaisi yhden esteen matkallani HP-kannettavan päivittämiseen tehdasasetuksiin, mikä merkitsee kaikkien tietojeni poistamista.  Varmistus kesti kai 16 tuntia, kone kuumeni, joten aamulla 4.30 herätessäni pistin sen lepotilaan.

Päivitin itseni sohvalle syötteitä lukemaan ja kahvia juomaan.  Toinen eilen ostamistani marjapiirakoista meni.  Tyyppiä; rintaliivit, kaksi piirakkaa samassa paketissa.

Päivitin Facebook sivulle linkin jakamistani Google-Reader-otsikoista.  Se on aika nopea tapa lukea paljon kiintoisaa aineistoa.

Google kirjanmerkkini päivittyivät mini-koneeseen, mutta eivät vielä mini-koneestaa verkkoon/HP:hen.  Onko päivitys vain yhdensuuntaista?  Pitäisikö minun aktivoida se erikseen tästäkin koneesta?   Päivittelemistä ja pähkäilyä riittää tässäkin.

Päivä päivittää itse itseään, 6.55 on vielä pimeää Hesassa.  Pasilan linkkitornit eivät näy, mutta verkko toimii nyt hyvin.  7.00 siirryn HP-koneeseen,  11 tuumaisesta 15.4 tuumaiseen.

Piirtäminen ei ole helppoa, minä aloitin kirveenvarresta.

Koulussa joskus 1967 KYK piirustunnilla saimme tehtäväksi piirtää sukeltajan.  Piirsin kuvaa kehotettua.  Opettajan kommentti oli:  "kädetön neito kävelee vihreässä puistossa".   Niin olisi kuka tahansa taidekriitikkokin sanonut.  Henkitoreissaan kitunut taiteellisuuteni toipui tästä uuden vuosisadan koittaessa, ja aloittelin piirtämällä kirvesvartta.  Ei siinä ollut mitään taka-ajatusta, etsin vain yksinkertaisen mutta vaikean kohteen.  Tarvitsin venepäiväkirjaani kuvia ja jonkinlaisia niitä syntyi.  Se oli lähinnä kopioimista maisemasta, kasveista, linnuista.
En minä osaa siirtää kuvia aivoistani paperille.
Pastellliväreillä piirrettyäni aloin vuorotta-työn.  Yöllä näin värillisiä unia.  

Mutta nytpä on piirrosohjelma.  Käykääpä verkossa katsomassa.  Ohjelmaa ei saa ladattua omalle koneelle, vaan sitä voi käyttää vain verkossa.  http://www.sumopaint.com

Siinä suomalainen sumo-paint ohjelma.

Tietokone-lehdessä oli artikkeli siitä.

http://www.tietokone.fi/softa/web/sumo_paint_2_0

Hauskaa piirtämistä, ja varoitus;   näillekin sivuille on kohta tulossa materiaalia; kirvestä piirrän.

Kirveestä puheenollen;  mökilläni on 860 vuotta vanha kirves.  Siihen on terä vaihdettu 14 kertaa ja varsi 25 kertaa.  Kirves odottaa taas uutta vartta.

Kahvinjuurta etsimässä; voisin kehittää kahvipurkkiini ikioman kahvilaadun !

Kahvi oli tänä aamuna taas lopussa, avasin uuden paketin ja kaadoin peltipurkin täyteen.  Minulla on sellainen hieno vihertävä Pauligin juhlarasia, joka on kaunis.  Sanaa kaunis, voi käyttää vain hyvin harvoista Suomessa tehdyistä käyttöesineistä.
Tällä kertaa purkin pohjalle jäi hieman vanhaa kahvia.  Voisinkohan ryhtyä kehittämään siitä omaa vahvaa kahvilaatuani?  Jättäisin joka kerta purkin pohjalle hieman, antaisin sen sekoittua uuteen kahviin.  Hellisin ja vaalisin sitä kuin viilinsiementä.

Voisin tuoda veneeltä kaikki pussinpohjat ja mökiltä talven yli seisoneet, pakkasen karaisemat kahviset.

Vähitellen tuo siemen purkin alaosassa kasvaisi, ja täyttäisi kohta puolet purkista, sekoittuisi väkeväksi aromiksi, jota europarlamentikotkin kadehtisivat.   Sen voisi myydä, markkinoida, patentoida ja ...
Itse kahvia juodessa tietäisi, että se paranisi purkin puolenvälin jälkeen; Nyt alkaa tulla Oikeata Kahvia!

Ja oma biologinen kelloni rytmittyisi tuon kahvilaadun mukaan;  Aluksi olisin aika vaisu, ehkä tyytymätönkin, mutta purkin puolenvälin ohitettuani mieliala kohentuisi merkittävästi.  Iloisuus ja onnellisuus valtaisi mielen.  Ja pian koittaisi luova vaihe, jolloin saattaisin jopa viimeistellä laulujani ja korjata pyykit nuottitelineeltä.      Se se vasta olisi kahvien kahvi, vientituote, uusi talousmoottori Suomelle.  Voisimme ehkä kehittyä kahvinviejämaaksi.  Bolivia ja Kolumbia voisivat olla hyviä kohdemaita tällaiselle kahville.

Kauanko yksi kahvipurkki kestää minulla; en tiedä, mutta tästä lasketaan.  Puoli kuppia kului tämänkin tekstin tekoon.

Uusia hienoja Blogaaji löytyy, ja pääsemme ilmoittautumaan niihin lukijoiksi, kun ohjelmat nyt ovat kunnossa.

Veneen maston sain laskettua tänään; ehtii tässä hieman blogaillakin...  Ja aarteita löytyy !

Hieno blogi Norjasta:  

http://arnoya-ari.blogspot.com/        Käykääpä ihailemassa  !


Kauniita kuvia itä-Helsingistä:  

http://kuvattelut.blogspot.com/  

Vielä yksi hieno kuvablogi:

http://elisankuvat.blogspot.com/    Kauniita kuvia eläimistä; joutsenia ja oravia ym.

Nyt tihkuttaa ja tuulee; mutta eipä tule ikävä, kun saa kaffeta juoda ja kauniita kuvia katsella; kiitoksia !

Mini-Koneen viruspäivitystä; Norton pois, Avira ja Zone-alarm hoitavat.

Yritin päivittää Avira-virustarkistusohjelman.  6.10. edellinen.  Ei onnistunut millään.  Avasin Zonen suojat ja deaktivoin Nortonin tunniksi.  Ei auta.  Ei minulla ole aikaa pelleillä näiden kanssa.
Yritin nopeasti keksiä mistä saan Nortonin pois aloituskansiosta, ei löytynyt heti.  Ei minulla todellakaan ole aikaa pelleillä näiden kanssa.  Norton on 60 pv kokeiluversio.  Siispä nitistän sen, ihan hyvältä ohjelmalta vaikka vaikuttaakin, arvovaltaiset valikot.  Ohjauskeskus/Poista ohjelman asennus.  Pari minuuttia.

Jo onnistui Aviran päivitys.  Palautin Zone-alarmin suojaustason.

Nyt pitäisi mennä mökille vesijohdot sulkemaan ja samaan aikaan laskea masto.  Ei tee tiukkaakaan, mutta jokin päässä alkaa kiristämään.  Lähden veneelle hakemaan kuutiometrin tavaraa varastoon.

On hieno kuulas päivä, pientä utupilveä.  Hyvä ulkoilu ja kuvaussää.  Illalla mukava lentopallopeli. Ja asiat koneiden kanssa edistyy hiljalleen; kuin tuuppisi vikuroivaa sikalaumaa kesälaitumelta navettaan.

Google GMail. Postien tunnisteet kannattaa jaotella alikansioihin.

Gmail on hieno ohjelma ja siihen on saatavissa paljon laajennuksia. Sen moninaiset mahdollisuudet ovat hieman sekoittaneet ja hämmentäneet minua.

Minua on pitkään ärsyttänyt upean Google-Mail -ohjelman ruutu. Aikani pähkäiltyäni sain TUNNISTEENI (Suku,Perhe,Musiikki,Veneily,Taide,Google,Picasa,Blogit ym. ym.) supistettua yhdeksi palkiksi, jonka voin tarvittaessa laajentaa näkyväksi.

Näin saan vasempaan palkkiin mahtumaan pääsyn kaikkiin perustoimintoihin, kalenteriin, dokumentteihin, työlistaan ja postilaatikon valikkoihin.

Nyt totesin, että postini tunnisteet ovat liian yksioikoisia, selkeys ja jaottelut aiheisiin eivät ole riittävät. Minun on pakko jaotella ne alikansioihin, tyyliin:

Taide / Piir

Taide / Runo

Musiikki/Yhtye

Musiikki/Yhtye/Uudet

Musiikki/Yhtye/Vanhat

Musiikki/Trubaduuri

Mus/Trub/Ideat

Mus/Yhteydet

BlogOmat/Etana

BlogOmat/Vene

Blogit Tähän tulee muiden blogaajien kanssa käymäni kirjeenvaihto.

Postit voi vielä tähdittää ja merkitä jollakin muullakin tunnisteella.

Kuva/Picasa

Kuva/Muut

Kuva/Luonto Ja niin edelleen.

Silloin pääsen käsiksi joko koko ryhmään tai sen osa-alueeseen kerallaan. Pitää lukea ohjeet vielä tarkalleen ja valmistella hommaa etukäteen. Taidan kokeilla sitä ensin jollakin pienellä ryhmällä. Onneksi minulle on toistaiseksi tullut aika vähän postia.

Kaikkiin näihin ohjelmanviilauksiin menee uskomattoman paljon aikaa. Olisi kiva joskus saada tämäntyyppisiin ohjelmiin joltakin valmis käyttöpöhja. Itse olen valmis jakamaan kehittämäni jutut muiden käyttäjien kanssa.

Gmailissa pääsin viiimeinkin itse lähettämään itselleni sähköpostia ja tiedustelemaan vointiani. Kirjoittamani ja kuulemani mukaan voin hyvin. Hyvä kuulla. Bloggerin/Googlen Friend-Connection on sekoittanut perheenjäsentemme tiedot ja pelaa pasianssia henkilöllisyyksillämme. Koskaan emme tiedä, kumpi meistä päätyy blogien lukijaksi.

Mutta aina vaan! Hyvä, Google! Kumarran ja ylistän nerouttasi!  

Kirjailija-arvostelu ja ihmisarviointi: Lauri Viita... mitätön mies.

Luin noin 6 vuotta sitten Lauri Viidan kirjan Moreeni ja runoelman Kukunor ja Kalahari, johon hän käsittääkseni oli saanut idean vaimoltaan, Aila Meriluodolta.
Moreenissa oli yksi huvittava kohta " Ai punakaartiin?  Joko niitä taas kootaan?", naurua, ja ukkoa ei teloitettukaan.  Olen lukenut paljon ja kokenut kirjallisuuden äärellä suuria inhimillisiä tunteita, en väitä olevani kokenut tai osaava kirja-arvostelija.  Mutta tavallisen ihmisen oikeudella sanon, että Moreeni varmaan on hyvä dokumentti, mutta en löytänyt siitä suuria kirjallisia ansioita.  Ei se minun listassani pääse 2000 parhaan joukkoon.  En ymmärrä, miksi sitä arvostetaan.  Pispala toki on hieno paikka, ja sen ja rakennustekniikan kuvaus kirjassa oli ansiokas.  Mutta ei se kirja minua mitenkään pysäyttänyt.  Luin sen, en jättänyt kesken, onhan se toki jotakin.  Eihän se kirja vallan huono ollut.

Luin myös Lauri Viidan elämänkerran ja minulle jäi kuva, että vaikka hän olikin varmasti verbaalinen lahjakkuus ja pystyi puhumaan yökaudet antamatta muille suunvuoroa, niin ihmisenä hän oli mitätön.  En ole ihan varma, voisiko häntä sanoa suurisuiseksi öykkäriksi...  Vierastan sellaista tilannetta, jossa jotakin ihmistä joutuu kuuntelemaan minuuttikaupalla.

Ihmisen tärkeimpänä arvona minä pidän sitä, kuinka paljon onnea hän tuo lähellään oleville ihmisille.
Ja Lauri Viidan lähellä olevilla ihmisillä ei ollut hyvä olla hänen lähellään.

Vaimonsa päiväkirjojen polttaminen saunan uunissa lienee Lauri Viidan suurin kirjallinen saavutus, mikäli miinusmerkkisetkin tuotokset siis lasketaan.

Kuinka paljon tästä voi pistää "Suomalaisen taiteilijakohtalon" tiliin?  En tiedä.
Yhdenlahjakkuuden ihmiset ja heidän ongelmansa...

Veneen tyhjennystä talvea varten, ensimmäiset lumihiutaleet

Veneilykausi alkaa olla takanapäin.  Näitä maisemia ei vähään aikaan enään näe.
Pakkasin veneellä tänään 7 kassia kotiinkuljetettavaksi.  Mukana olivat kitara ja pikkuhaitari.
Kirjoitin blogitekstejä sormet tönkkänä minikoneeseeni.  Lämpöä oli 4.5 astetta.
Ja ensimmäiset lumihiutaleet lahdella satoivat juuri sopivasti.  Aika lopetella.
Toivon, että mastonlaskussa ja veneen nostossa olisi yli 5 astetta lämmintä ja alle 5 m tuulta.

Telakointihommat teen hitaasti ja nautiskellen.  Siinä ei kiireitä ole, on aikaa tunnelmoida, jutella ihmisten kanssa, auttaa tarvittaessa muita, keittää kahvit.  Ja voipa syntyä ideoita blogiteksteihin.  Nääs kun päässä se vaan aina jotakin hyrrää.
Joku ihmetteli kuluneita kenkiäni.  Sanoin, että jos ostaisin uudet tennarit, niin kohta kompastuisin kannella.  Kenkien on parempi olla sopivasti kuluneet.

Syksyisiä mietteitä. Valokuvaus, hienoja luontokuvia

Tämä syksy on ollut hienoa aikaa, olemme saaneet otettua paljon hienoja luontokuvia.  Vantaanjoki ja sen läheiset maastot ovat tavattoman hieno kuvauspaikka ja luontokohde.  Toinen upea paikka on Viikin alue, arboretum, lintutornit ja koko ranta aina Vanhankaupunginkoskeen saakka.

Kamerahan on oikeastaan aktivoiva liikuntaväline; Hei, meillä ei ole vielä kuvia Luukista ruska-aikaan.  Sieltäkin saa juuri tiettyinä lokakuun päivinä upeita, ruskaisia kuvia.  Sinne siis voi mennä, vaikka siellä onkin käynyt jo kymmeniä kertoja.  Ilman kameraa se voisi tuntua tarkoituksettomalta.

Valokuvaus on hieno harraste.  Kamera antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden olla taiteilija.  Ja sitä voi yllättäen löytää itsestään todellisen sommittelutaiturin.  Kamera laskee sitä kynnystä, jonka takana on luova taide.  Ei tarvitse osata piirtää, ei maalata, ei runoilla tai säveltää.  Sen kun näpsii tuotoksiaan ja yrittää tehdä niistä parempia.

Ja kävelykilometrejä tulee yllättävän paljon, jos tulee pitkiä pysähdyksiäkin.  Välillä kuvaa hankalassa asennossa jotakin kiinnostavaa kohdetta minuuttikaupalla.  Ja jos lopputulos ei tyydytä, niin tulee seuraavana päivänä takaisin.  Siis liikkumaan ja kuvaamaan syksyä.

Tarja Halonen kävi kahvilla, ja minulta oli tietenkin taas kahvipullat lopussa. Turvamies joutui käymään kaupassa.

Lisää kuvateksti

Tarja Halonen kävi kahvilla, :))   kuten kuvasta näkyy.  Ja saimme tuoretta pullaa.  Mukava tapaaminen.

Enhän minä koskaan pysty mitään juhlavaa vieraille järjestämään, parhaasta kahvikuppisarjastakin on vain muutama jäljellä ja nekin tummuneita.

No, tärkeintä on mukava tunnelma.

Muistan, kuinka ensikerran näin Tarja Halosen, se taisi olla vuosi ennen presidentiksi tuloa.  Se oli joku tilaisuus, jossa sai ilmaiset kahvit ja pullat.

Paikalla oli noin 30-40 ihmistä.
Minä en ollut kiinnostunut politiikasta, enkä hänen puolueensa aatesuunnasta.  Mutta minä olin vaikuttunut hänen esiintymisestään.  Oli fiksua ja asiantuntevaa ja varmaa.  Kertakaikkiaan hienoa.  Ja olivat rouvat työpaikalla innoissaan sitten, kun valinta varmistui.
Oli se hieno juttu minunkin mielestäni, että saatiin nainen, ja nimenomaan Tarja Halonen presidentiksi.
Hyvä, Tarja!  Tsemppiä, Tarja!

Windows Live, Sky Drive; hieno tallennustila mutta aivan liian hidas langattomalle yhteydelle.

Windows Live-palvelun 25 Gigan tallennustila on hieno juttu.  Tällaiselle hitaalle (Saunalahti)langattomalle ja luokattomalle verkkoyhteydelle sen käyttö vain on mahdotonta.  Olen monta kertaa toiveikkaana käynyt kurkkaamassa tallettamiani tiedostoja siellä, mutta ei tule mitään;  siirtyminen hakemistosta toiseen on luokattoman hidasta ja sen ohjelman valikot ovat onnettomat.  Microsoftilla on vielä paljon opiskeltavaa.
     Voisin kuvitella, että jos joskus pääsen langalliseen laajakaistayhteyteen, niin voisin huitaista tärkeimpiä tiedostojani sinne turvaan.  Kerran viikossa päivitykset, siis vierailukäynti jonkun tuttavan luona, jolla on lankayhteys.
     Siihen asti Windows-Live on minulla käyttämättömänä.  Suuri tyhjä toiveiden tynnyri.
Kello on 7.45 ja Pasilan linkkitorni saattaa pian näkyä kaiken töhnän takaa.  Joan Baez laulaa.  Hänellä on se upeanupea The Night They Drove Old Dixie Down.  Se ainoa oikea.

Päiväkirjaa; Lokakuun alkupuolen tunnelmia

Eipä nyt juuri tee mieli lisäillä kuvia tai tekstejä blogeihin; systeemien sotkuisuus häiritsee pahasti oloa ja ajatuksia.  Saunalahden verkko on todella hidas jo viikon ajan.  Minun on vaikea jäsentää kolmen tallennusvälineen ongelmaa kirjoittaessani; Mini-kone, muistitikku jolla tekstit siirrän koneesta toiseen ja HP 15,4 tuuman lap-top.  Molemmissa koneissa on pari hakemistoa, joissa tekstit ovat, kirjoittaessa pitäisi siirrellä muokatut tiedostot hakemistoihin ja pyyhkiä vanhat versiot pois.
     Nyt ratkaisen ongelmaa kirjoittamalla tämän päivityksen nopeasti bloggerin editorilla joka voi Sumalahden verkossa kaatua milloin tahansa.
     Olen laittanut HP-koneessa pyörimään kaiken mahdollisen; 10 verkkosivua ja MediaPlayerin.  Saa musiikista edes jotain lohtua, kun atk-systeemi takkuaa.
     Veneen tyhjennys, maston lasku ja veneen nosto sekä telakoinnin järjestäminen pitävät minut mukavasti liikkeellä seuraavat pari viikkoa.  Homma ei ole ikävää, mutta ei ehkä mukavaakaan.  Otan sen niinkuin ilmana joka tulee.  Varaan siihen paljon aikaa.  Maston laskussa on ongelmansa kun osan siitä joutuu yksin tekemään.  Mutta siihen mennään ja se tehdään.

     Se lohtu on, että hommassa on kylmää.  Tuuli vihmoo ja sataa tihkua.  Minä pidän kylmästä.  Olen talven ja syksyn ihminen.   Minulla on retkiä varten vanha Halti 2400 makuupussi, joka on varmaan 30 vuotta vanha.  Ei henno heittää sitä pois vaikka on uudempiakin.

     Eilen huitasin Google Chrome-selaimesta kaikki Blogi-kirjanmerkkini pois yhdellä varomattomalla klikkauksella.  Ei ollut ensimmäinen tuho tällä saralla.  Otin pienen koneen käyttöön kilman verkkoyhteyttä, tein siellä muutoksia ko-osioon kirjanmerkeissäni, talletin ne HTML-tiedostoksi.  Kopioin vielä BLOGIT-kirjanmerkit moneen eri paikkaan ja käytin niitä aktiivisesti.

     Sitten menin pienellä koneella verkkoon ja jännitin:  Pian Google päivitti kirjanmerkkini verkosta, kuten olin ohjelmoinut.  BLOGIT-osioi, jossa lienee lähes 100 blogia, tuhoutui.  Kopioin sen uudestaan näistä varakansioistani, käytin sitä ja päivitin verkkoon.  Toimi.  Suljin pienen koneen ja menin isolla verkkoon.  Kirjanmerkit päivittyivät sinne.  Eikä mennyt kuin pari tuntia.  On siis varmistettava, että kohdistin ein ole minkään kansion päällä, kun painaa kirjanmerkkien hallinnassa delete-näppäintä.

LomautettuinsinööriAMK: Uuden mukavan blogin kautta löytää aina yhteyksiä muihin mukaviin sivustoihin.

Hmmmm.    Jotakin muuta blogia selatessani löysin varmaankin linkin tähän; Lomautettu insinööri.  Taisi olla lukijana Mummonmökki Blogissa.  Klikkasin ja sieltä löytyi pitkää ja kiintoisaa tekstiä ja paljon erikoisella nimellä olevia blogeja.  Kun blogin nimessä on jotakin erikoista, niin täytyy sisällössäkin olla.  Ja niin oli tässäkin tapauksessa.  Kiitos hienosta blogista.  Siinä riittää pitkiksi talvipäiviksi lukemista.

http://lomautettuinsinooriamk.blogspot.com/

Mummonmökki.   Unelmien mummonmökki      

Siinä tämä linkki.  Näihin kahteen sivustoon kannattaa tutustua.  Itse en pääse aina koneongelmien takia kommentoimaan artikkeleita mutta tässä nyt erikoinen kiitos niistä.

Onnellinen paikka, nyt on asiat hyvin. Täällä minä viihdyn.

Joskus sitä on tavattoman onnellinen.  On ihanassa paikassa, on hyvää luettavaa.  Tai on vaikka ruskaretkellä Lapissa tuttujen kanssa.  Ja on juuri saavuttu leiripaikalle; Anterinmukkaan, Lupukkalammelle, Muorravaarakanruoktuun.  Tai ollaan turvallisessa satamassa, omalla mummonmökillä tai vain kotona olohuoneessa.
Ja onni täyttää mielen ja on hyvä olo.  Ne hetket ovat kultaisia.  Niistä pitää nauttia ja ne palaavat mieleen yhä uudestaan.  Ja niiden voimalla jaksaa elää vaikeammatkin hetket.  
Vuonna 1967 Schildt kirjoitti Von Wrightille Lerokselta:
"Täällä jokainen vuorokauden tunti on kultainen ja ainoa suru on se, että aika kuluu liian nopeasti."

Syksyn keltaa, metsän tummaa...

En löydä ruokakaupasta etsimiäni tuotteita

Eräänä päivänä kauan sitten en löytänyt kaupasta kaurapuuroa. Kaikkia muita puuroja siellä kyllä oli, mutta ei sitä. Katsoin hyllyt mikroskooppisen tarkasti läpi, katsoin vielä monena seuraavanakin päivänä, mutta ei ollut. Oli siis pärjättävä ilman. Ihmettelin usean kuukauden ajan asiaa. Luulisi, että se on kaikkein yleisin puuro. Sitähän kaikki syövät. Mutta ei, kun ei.

Joskus puolen vuoden päästä etsiessäni jotakin muuta, huomasin hyllyn päässä parin kuutiometrin pinon kaurapuuroa. Jaa. Ne olivat siis täällä, tukkuosastolla. Tietenkin, koska niitä menee niin paljon. Löysin kaurapuurot siis vasta kun lähes kompastuin siirtolavaan.

Vuosia aikaisemmin etsin kylmäkaapista kermaviiliä. Ei ollut. Taas mikroskooppisen tarkka etsintä. Ei tulosta. Kaikkia muita viilejä siellä kyllä oli. Aikanaan nekin sitten löytyivät jostakin aivan muualta.

Hiivaa olen myös joskus etsinyt pitkään ja hartaasti. Punaiset kirsikat sokeriliemessä ovat toinen vaikeasti löydettävä kohde. Jouluksi kaikki leivontamausteet kiikutetaan kaupoissa johonkin muuhun paikkaan kuin muut mausteet.

Nyt viimeksi etsin kaupastamme hernekeittoa. Ei ollut kuin kalasäilykkeitä ja papuja yms. Lopulta nekin löytyivät jauhohyllyn alaosasta. Siellä oli varattu yksi hyllymetri näille säilykkeille joita vain veneilijät, retkeilijät ja komennusmiehet käyttävät.

Tutkimattomia ovat kaupan tiet ja loputtomat ihmisen ponnistukset. Suurissa marketeissa ja tavarataloissa voisi hyvinkin olla parissa paikassa hakulaite, johon voisi kirjoittaa etsimänsä tuotteen nimen.

Kerran ruokakaupassamme pyysin kassalta ”puntin tulitikkuja”. Mikä on puntti? Ulkomaalaisperäinen myyjä ei tiennyt, mutta ilahtui kovin, kun sai minulta sen tiedon.

Nyt minulla on varoiksi hernekeittoa pari purkkia. Eräs liikunnanohjaajaksi opiskeleva sanoi minulle kauan sitten, että ihmisen pitää kerran viikossa syödä jotakin palkoruokaa. Se kuulemma sisältää jotakin tietyn lajin aminohappoa, jota Suomessa ei mistään muusta saa.

Hernekeittoon löydät erinomaisen ohjeen tästä blogista. Äijäruokaa.

Varaudun tulevaan: Testamenttaan verkkoprofiilini ja Blogini sukulaisilleni ja Kansanrunousarkistolle.

Ennakkotietoa tulevasta artikkelista:    "Koska olen nyt kuollut, niin täten testamenttaan verkkoprofiilini..."

Minun on varauduttava moniin eri mahdollisuuksiin, jotka saattavat toteutua. Eräs asia kuitenkin tapahtuu aivan varmasti. Sitä on syytä ajatella jo nyt, siispä kirjoitan näin:

Koska olen nyt kuollut, niin täten testamenttaan blogini herra/neiti _____x:lle, ja vaadin häntä ylläpitämään blogejani ja niissä ylläpidettyä keskustelua MINUN ja VAIN MINUN hengessäni (Hups) ilman että hän lisää sinne omia typeriä ajatuksiaan tai näkemyksiään.

Samoin testaan verkkoprofiilini, johon olen kerännyt sivuja sukuhistoriastamme, sukulaisilleni ________ ja ___________ yhdessä ylläpidettäviksi sukumme uljaan historian merkeissä. Ensimmäiset hirtetyt sukumme jäsenet asuivat jo 1500 luvulla Hämeessä …... linkki http//xxxxxxx He olivat nimikaimoja minun ja veljeni kanssa!! Tämän muistaen verkkoprofiiliin sisältyvien tiedostojen peloton henki on nyt näiden sukulaisteni hallussa, joiden uskon jatkavan rohkeata taisteluani kelvottomia verkkoyhteyksiä tarjoavia ym. vastaavia huikurifirmoja firmoja vastaan.

JOO TÄÄ ON HYVÄ JUTTU.

Näinhän se pitää tehdä. Verkkoon nostamani tavara on kansallisomaisuutta, historiaa. Eikä se saa jäädä minkään firman yksityisomaisuudeksi. Kansanrunousarkisto olisi toinen hyvä paikka.

Ja jatkoa...... Etanatikku-blogini arvoksi osituksessa laskettakoon 55.000 €, muut blogit yhteeensä 650 € ja muun verkkoprofiilin arvo (Mukaanlukien lista hirtetyistä sukulaisista, nimikaimoista) 1200 €. Sukulaiset älkööt riidelkö tästä tai ryyppään kaiken omaisuuteni jo ennakkoon ja laitan Etanatikku-Blogiin SL:n mainoksia. Suomen Kansanrunousarkistolla on oltava esteetön pääsy blogeihini ja kaikki blogeihin liittyvät julkaisemattomat tekstit on oltava Kansanrunousarkiston hallussa ja saatavilla.

Tulipa tämäkin asia hoidettua, nyt voi rauhassa jatkaa blogaamista.

Siis, huolehtikaa tekin testamentissanne verkkoprofiilinne testamenttaamisesta yhtä hyvin kuin auton asunnon tai maatilan. Etteivät arvokkaat ajatuksenne jää jonkun nimettömän suuryhtiön haltuun. Kun nyt kansanrunous on siirtynyt blogeihin, niin Kansanrunousarkisto on oikea paikka niille.

Kivikauden tasolla ovat ne, joilla ei ole Googlen sivupalveluita.

Kävin katsomassa Blogejani Internet Explorerin selaimella Stadinetissä.  Kauheata!  Tunnelma oli kuin olisin joutunut 1980 luvun Neuvostoliittoon.  Karua, kalseata, kaikki hienot Googlen lisäosat jätetty pois.

Hankkikaa hyvät ihmiset Googlen Chrome-selain ja kaikki muut ilmaiset lisäosat ja palvelut.  Se kannattaa.  Googlen Blogien lukemispalvelut ja erityisesti niiden yhteydessä oleva Friend-Connect on hieno juttu ja avaa mahdollisuuden nopeasti löytää samasta harrasuspiiristä kiinnostuneita ihmisiä.

Huomasin myös että hakusysteemi ei löytänyt Bloggerin sivuja.  En löytänyt omaa vene-blogiani hakusanalla.  Tärkeimmät blogit, joita luen ja etsin eivät löytyneet.  Kilpailijan sivutko jätetään tarkoituksellisesti pois hausta.

ÖRKKI TULEE !! TUMP! TUMP! TUMP! Onko se.... iPad !!

Koulussa kavereilla oli kiva kämmenpeli.  Siinä tapeltiin erilaisia pieniä petoja vastaan.  Jossakin vaiheessa laitteesta rupesi kuulumaan  TUMP  TUMP...  Örkki oli tulossa.  Sille ei voinut oikein mitään, paniikki seurasi, ja kohta se oli nitistänyt sinut.  Ylivoimainen vastustaja.

Tuo ajatus tuli Ruoholahden verkkokaupassa käynnin jälkeen.  En olisi saanut haluamaani Laptop-mallia kainaloon suoraan.  Piti mennä muualle.  Näitä laitteita ei siis pidetä varastossa suuria määriä.  Ajattelevatko myyjät ja valmistajat, että kohta on markkinoille tulossa uusi vetovoimainen tuote.  Vanhat läppärit jäävät varastoon.  

En ole seurannut trendejä, kuulin vain, että iPad on syksyllä tulossa Suomeen.  Luin kehut ja ymmärrän kyllä laitteen hyvät puolet.  Twitterissä joku kertoi nähneensä niitä ulkomailla aika paljon ihmisillä.  Minä en voinut odottaa, mini-laptop oli ostettava nyt.  Hyvä on ja riittänee minulle kirjoituskoneeksi.

Stadinetissä verkkoa kokeilemassa. Langaton toivottoman hidas.

Oman minikoneeni käyttö kirjaston Stadinetissä osoittautui toivottoman hitaaksi.  Tunnissa sain tehtyä ehkä 20 % siitä mitä kotona Saunalahden verkolla sain.  Pakko siis sanoa taas kerran:  Hyvä, Saunalahti! 
En päässyt blogeihini ollenkaan, enkä syötteitä lukemaan.  Myös haku oli hidasta. 

Siirryin lankakoneeseen, 15 minuutin käytöllä sain tilattua uuden tunnussanan oma.saunalahti palveluun.  En vielä saanut sitä käyttöön, aika loppui.  Pääsin kuitenkin selaamaan omia blogejani Bing-haulla ja live-haulla ja ne näytivät kauheilta; kaikki Googlen hienot toiminnot oli karsittu pois!  Voi, hyvät ihmiset!  Hankkikaa Googlen tili ja Googlen Chrome-selain!!  Se kannattaa.  Älkää jääkö kivikaudelle.  

En nyt viitsi mennä 2 tunnin koneille, niitä on täällä tusina.  15 minuutissa saan nyt varmaan tämän blogitekstin maailmalle.  Ja tämä verkkopuoli näyttää suht nopealta.  Testin jätän myöhemmäksi. 

Tietokone-ohjelmat joita inhoan, varsinaisia riesakkeita.

ENITEN INHOAMANI ATK-OHJELMAT

Tässä on Iista inhottavista ohjelmista. Nämä ovat aiheuttaneet minulle viime aikoina eniten riesaa. Minä olen vastoin tahtoani joutunut lukemaan käyttöohjeita ja viilailemaan ohjelmia.

Käytän tässä tekstissä numeroilla ilmaistuja kirjasimia, koska en halua teksturini käyttävän luettelointitoimintoa. ( Älykäs ihminen pystyy huiputtamaan tietokoneohjelmia :) )

YKSI Microsoft Windows Defender. Se puolustaa Microsoftia. Ei minua eikä minun tietokonettani.

Ilon päivä, kun saan sen nitistettyä!!

KAK Nero Backup. Vaikeaselkoinen ja oletusasetuksena että joka kerta varmistetaan kaikki.

Cobian Backup saapui pelastamaan.

KOL Windows aloituskeskus, Start Sound ym. ym. ym. Yksi hyvä komento siinä toimii; etsit netistä hakusanalla DISABLE WINDOWS ….. Esim. Start Center. Sieltä löytyy.

Odotan Ubuntua pelastajaksi.

NEL Saunalahden Mobiililaajakaistan palikka. Ihan kaista. Se kuuluisi oikeastaan ykkösinhokiksi. Lisäksi sen muka 3G-asetuksen valitseminen ainoaksi ei toimi; se on suoranaista valehtelua. Palikka kuuulunee Huawein kanssa tehtyyn lisenssisopimukseen. Kuuluuko itämaiseen kulttuuriin, että ei saa menettää kasvojaan. Niin tapahtuisi, jos ohjelmaan laittaisi jonkun korjaustoiminnon. Mieluumin siis tehdään asiat päin persettä kuin ”menetetään kasvot”.

VII Saunalahden avustaja, menköön samaan syssyyn. Typerä käyttöliittymä. Tämäkin ohjelma jää ruudulle pyörimään eikä mitään ilmoita tekemisistään. Käyttäjien kiusaamista.

KUU Windows MediaPlayer. Pyrkii väkisin tekemään jokaiseen käyttäjähakemistoon 8 Gigatavun kokoiset hakemistot muutenkin tilanpuutetta kärsivään koneeseeni. Soittolistat katoavat ja sekoilevat. Tämäkin haluaa joka käyttäjälle tehdä erilliset valtavan isot kirjastot. Lisäksi se muuttelee itsekseen käyttäjän hakemistoihin kirjoittamia tietoja.

SEI Applen iTune. PodCasteja en saa koottua yhteen hakemistoon. Se ohjelma taisi jossain vaiheessa loukkaantuneena poistua itse koneeltani. Sen käyttöliittymässä on toki paljon hienoa ja ensimmäisen kerran yleensä sain koneelleni tallenettua PodCasteja. Tämä ohjelma on tarkoitettu rahojen imuroimiseen käyttäjän lompakosta ja minä vierastan sellaista silloinkun oma lompakkoni on kyseessä.

KAH Microsoft Outlook. Se on asetettu oletusohjelmaksi ja pompahtelee esiin milloin mistäkin. En käytä sitä, en halua sitä. Pitäisi sen osata itse ovesta ulos.

YHD Softonic työkalupalkki oli vähän liian agressiivinen, eikä sen poistaminen meinannut heti onnistua. Siinä tosin oli ihanat radio ja televisiokanavat.

KYM Canonin valokuvaohjelma kamerassani. Se ei osaa kääntää kuvia ja minulle koitu paljon työtä siitä.

Toivottavasti ei näitä enään tule. Käytän enimmäkseen Googlen palveluita ja niissä on vain vähäisiä vikoja. Uusia ohjelmia en toivottavasti enään joudu ottamaan käyttöön.

Trubaduuri ei ole paljon laulanut viime aikoina; mitä blogille kuuluu ?

En ole soittanut enkä laulanut viime aikoina.  Nuottiteline ja laulut ovat valmiina, ja omat tekstitykset odottavat vihoissaan.  Hauska sana... ovatko ne äkäisiä minulle?   Varmaankin...
Kalenteri määrää, että lokakuussa tehdään viimeisiä veneretkiä, joskus 20.10 lasketaan masto, sitten nosto ja telakointitoimet.  Kun vene on puhtaana pressun alla, pääsen marraskuussa metsiä kävelemään ja kämppiä kiertämään.
Mutta muisto kesästä, kitarasta ja lauluista on vahva.  Ja muistot tapaamistani ihmisistä säilyvät hienona.  Trubaduuri blogiin, josta tämä kuva on, yritän talven aikana koota ajatuksia ja tunnelmia lauluista.

Kahvi lopussa

   Kahvi lopussa

Tänä aamuna oli kahvi lopussa. Sain pannullisen, puoli litraa keitettyä, ja vielä jäi lähes mitallinen purkkiin. En löytänyt edes retkitarvikelaatikostani jämäpussia. Sellainen voi joskus pelastaa päivän. Eilen perheenjäsen kävi kaupassa, annoin listan omistani, neljä ostosta, mutta kahvia en muistanut. Vasta äsken olin ostanut kaksi pakettia ja taas on lopussa. Kahvia kuluu tässä taloudessa kuin koka-lehtiä Perun vuorilla, ja tarkoitushan on sama; turruttaminen ja mielen kohennus. Jälkimmäiseen pyritään ja edelliseen päästään. Eikä kahvi ole edes hyvää, se on tunnustettava. Mutta jokin siinä hyväilee kulkurimiestä, retkeilijää, veneilijää, mökkiläistä. Kahvi sanoo minulle: Sinulla on oikeus olla tässä. Sinulla on oikeus olla elämässä. Sinun ei nyt tarvitse tehdä mitään. Rauhoitu. Olet nyt omassa henkilökohtaisessa paratiisissasi lämpimän kahvikupin kanssa. Ulkona kylmä maailma.

On sunnuntai, (eipäs kun lauantai (!)) ja aamu kuluu perheessä kahden tietokoneen ja yhden nettiyhteyden parissa. Ekan kupillisen otan parin kakkupalan kanssa sohvalla selällään. Hieman hankalaa, tyynyt luisuu alta ja hiirialustaan ei pääse hyvin käsiksi. Syötteet, Twitter, Twitteristä Paljon kimmokkeita, Kirjanmerkkien järjestelyä (taas!).

Toinen kupillinen olohuoneen keinutuolissa, tuttu pahvilaatikko alustana. Countryä ja Irkkumusaa tästä minikoneesta. Kirjoittelen 8:aa eri artikkelia. SIVUAJATUS: Ovatko kappaleet artikkelissa partikkeleita ???. Välillä ihailemaan ja auttamaan perheenjäsenen Picasa-kuvankäsittelyä.

Kolmas kupillinen taas keittiössä, uudelleenlämmitettynä. Loppupuolella palasin isommalla koneella verkkoon. Syötteitä ja Twittejä oli tullut, pitäisi pariin vastata, mutta ensin on kirjoitettava jutut. Blogitekstejä en nyt laita, mutta sensijaan keksin laittaa kirjanmerkkeihin SIIRTO-kansion. Täällä iso ja pieni konemme antavat vinkkejä toisilleen.

Google Chromen kirjanmerkkini siis PÄIVITTYVÄT. Mutta kumpi kone päivittää kumman??? Nyt en ainakaan aio tehdä pieneen koneeseeni yhtään muutoksia kirjanmerkkeihin. Varmuus on nyt parasta.

Se kahvi, siis oli lopussa. Nyt on jo 13.15 kello, ja kauppaan pääsisi hakemaan täydennystä. Onkin otettava taas kaksi pakettia. Kulta- tai Juhla-mokkaa. Sillä tämä kansa elää ja nauttii olostaan. Vaikka pahaahan se on, se on toki jokaisen myönnettävä. Kermalla ja sokerilla siitä saisin hyvää, mutta niitä ei elimistö enään kestä.

Muistan, kuinka meille kerran oli tulossa vieras. Sanoin:

= Tuo omat pullat, meillä ei ole mitään.

Vähän ajan päästä muistin jotakin:

= Ja tuo suodattimet. Nekin on lopussa

Kiiruhdin vielä tarkistamaan kahvipurkin.... ja...

= Tuo kahvia myös. Sekin on lopussa.

Sunnuntaina asiat ovat kunnossa. Lauantai-iltana jätin kahvin juomatta, otin sensijaan lasin vettä, pari kuppia teetä, ja hyvät unet sain pitkästä aikaa. Ja nyt taas kahvia on. Ja sunnuntai-aamu on ihmeen rauhallinen. Raskaat pilvet vyöryvät Helsingin yllä.

Millä editorilla kirjoitan blogitekstit ja artikkelini; valitsin Open-Officen.

Aikomuksenani on kirjoittaa seuraavan kuukauden aikana 30 artikkelia ja ehkä 40 blogitekstiä ja lisäksi lukemattomia muistiinpanoja. Ei ole ollut ihan selvää, millä ohjelmalla ne kirjoitan. En ole ollut täysin tyytyväinen mihinkään käyttämäni ohjelmaan. Ajatukseni hyppivät, saan nopeita ideoita jotka liittyvät eri aiheisiin. Saatan työstää kymmentä eri tekstiä yhdellä istumalla. Kokemuksia on kertynyt lukuisista editoreista, joista useat ovat minulla nyt käytettävissäni. Olen joutunut opastamaan lukuisia ihmisiä ohjelmien käytössä ja minun on ollut pakko kopioida heidän käyttämänsä ohjelmat koneelleni, jotta voin itse opetella ohjelmien käytännöt.

MICROSOFT WORDS

Hieno ohjelma, raskas, iso, tavattoman paljon ominaisuuksia. Suurin osa ohjelmaa käyttävistä ei taatusti tarvitse kuin 10 % näistä. Sain tehtyä tällä upeita monimutkaisia taulukoita kalentereistani, musiikki-aineistoista yms. Niin, ja kuuntelemistani radio-ohjelmista tein hienon taulukon. Teen siis palkatonta konsultointityötä tälle firmalle. Ihmiset ja firmat uskaltavat ostaa näin monimutkaisia ohjelmia koska luottavat siihen, että joku nörtti opiskelee vapaa-ajallaan sen toiminnot. Microsoftin luulisi olevan kiitollinen minulle, mutta vielä mitä!

En käytä ohjelmaa enään, ja harkitsen sen poistamista koneelta. Mini-koneessani lienee 60 pv kokeiluversio, jonka varmaankin poistan edes käyttämättä sitä. Kuulin opiskelijaversiosta, jonka saisi kai 100 € hintaan. Koska en tiedä, onko siinä riittävät taulukko-ominaisuudet, niin en harkitse sitä. Word-ohjelmista oli luontevaa siirtyä....

OPEN OFFICE imaisi sisäänsä monimutkaiset word-taulukkoni ilman mitään ongelmia! Olin ihastunut. Sen valikot olivat yhtä monimutkaisia kuin Wordin, ja heidän oli kai tekijänoikeudellisista syistä tehtävä niistä sellaisia. Aikaa meni päiväkausia tämän ohjelman opettelemisessa. Kirjoitan muuten tätäkin tekstiä juuri sillä ohjelmalla. Aluksi avautui kaksi eilistä tekstiä, aloitin kirjoittamalla aloitukset neljään asiakirjaan ja tämä teksti on sitten viiides. Varmaan avaan vielä useita muita tekstejä. Siiirtyminen niiden välillä on vaivatonta. Kun asiakirjat ovat pienempiä kuin yksi sivu, niin niiden sisällön hahmottaminen on helppoa. Siinä milesä blogitekstejä on kiva kirjoitella.

Open Officen pakettiin sisältyy muutkin konttoriohjelmat; taulukko, tietokanta, piirto.

Eilen kirjoitin WORDPAD-ohjelmalla. Mini-koneen Win-7 versio oli hieno. Se oli hyvä tarkoituksiini, siis tähän lyhyiden blogitekstien ja pienten terävien artikkeleiden kirjoittamiseen. Pitäisikö niitä kutsua kolumneiksi? Siinä oli aika kätevää kirjoittaa muutamaa eri tekstiä ja se oli juuri oikea esim. blogitekstien kirjoittamiseen. Siihen saisi näköjään ympättyä kaikkea muutakin, kuvia jne. Ainoaksi miinukseksi jäi, että siirtäessäni tekstiä toiseen koneeseen siirtoa varten uuteen muotoon, tuoksi muodoksi valikoitui WORD-muoto. Inhottaa aina, kun koneessani käynnistyy Word, tai Outlook tai joku muu Microsoftin ohjelma ilman omia komentojani. Tuon Outlook-toiminnon haluaisin ensisijassa pois.

Luulin, että teksturin valinta olisi isompikin ongelma, muttta näköjään ilmaisen Open-Office:n käyttö oli niin ongelmatonta, että.... Mitä sitä enempää pohtimaan. Lataus alussa hieman kestää, mutta..... Open Office on minun tekstieditorini. Kun artikkelit ovat riittävän hyvi, voin arkistoida niitä Google-Documents:iin.

Ja äkkiä taivas oli täynnä lintuja; Valkoposkihanhet kierroksella Strömsinlahdella

Mini-Laptopin kanssa Kinaporissa, Sen verkossa ekaa kertaa tällä koneella.

Olin mini-Lap-topin kanssa Kinaporissa.  Verkko siellä toimi nihkeästi, tämä oli LAN-pohjalla, Etanatikun olin jättänyt kotiin perheenjäsenen käyttöön.
Verkon sain vähitellen sellaiseen kuntoon, että pääsin lukemaanTwitterin ja syötteenlukijan tiedot ajan tasalle.

Kirjeitä matkalta kaupungissasarjaan:

Uuden kätevän Lap-top-mini koneen ansiosta minusta on tulossa kiertävä reportteri. Voin nopeasti kirjoittaa artikkeleja eri aiheista ja siitä varmaan tulee minulle lähes toinen harraste, musiikin lisäksi. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja tuntuu siltä, että minulla on paljon sanomista.

Olen siis liikkeellä kaupungissa, ja minulla on todella hyvä tilaisuus kirjoitella tekstejä eri paikoissa. Olin Kinaporissa, siellä oli verkko ja muuta puuhaa, mutta tässä voin nyt aloitella tätä tekstiä. Tällä tietokoneella kirjoittaminen ei ole niin helppoa kuin isommalla 15.4 ” HP:llä. Sormien laahausvirheitä ja kirjoitusvirheitä tulee, mutta ei paljon. Luulen, että saan näitä työstettyä aika nopeasti julkaisukuntoon.

Kinaporissa verkko oli aika hidas ainakin aluksi. Tunnin kuluttua sain jo Twitterin ja syötteet luettua. Blogitekstiä en kuitenkaan päässyt päivittämään Etanatikkuun.
Nyt olen veneessä, kirjoitin EK:n tekstin Haukka Kaunissaaressa. Olen juuri syönyt hyvän lihapulla-aterian ja voisi jopa mennä torkuille. Radiosta tulee klassista, satama hiljainen. Minun onkin aika järkevää käydä täällä syömässä ja lepäämässä; eipä tarvitse niin paljon muonaa kantaa kotiin sitten, kun kausi päättyy.

Puoli kuudelta oli upea valo, aurinko oli juuri puiden latvojen tasalla. Otin kuvia laiturilta moneen suuntaan, heijastukset vedessä olivat upeita. Yritin vielä ottaa videoita, ans kattoo, kuiinka onnistui. Perheenjäsen kiiruhti vielä paikalle, olihan yhteinen kameramme täällä. Pääsin siis vielä kotiinkin oikein kyydillä. Tavallisestihan minulla on Bussi-Metro-Bussi systeemi.


Kotona vasta illalla sain tämän tekstin julkistettua.  Elikkä systeemi toimii.  Paljon hienoja kuvia tänään ja sain oltua liikkeessäkin.

Torstain päivityksiä. Teksti aloitetaan kotona isommalla LAP-topillamme.

Ja varmaan muokkaan tätä kaupungilla pienemmällä koneellamme, jos pääsen johonkin vapaaseen verkkoon, missä LAN-toimii.  Nettitikku jää kotiin perheenjäsenelle.

Kirjoitin    Ongelma uudessa Mini-Laptopissa: sohvalla maatessa hiirilevyä ei löydy vatsamakkaroiden välistä... :) Muuten olen varsin tyytyväinen.  
Tämä teksti meni Twitteriin.   


Saunalahden verkko takkuili eilen  todella pahasti.  Neljännellä yrittämällä Sain Open-Office ohjelman ladattua, 150 Mb.  Paljon pienemmissä jutuissa se takelteli.  Palataan.  

Uusi tietokone, Mini, 11" näytöllä 3G, 360G, oli nyt pakko hankkia

Varmistuksiin, päätietokoneemme sekoiluun ja ongelmointiin, salasanan hukkumiseen ja odotettavissa oleviin muihin ongelmiin liittyen, se oli nyt syytä ostaa.  Pääsen heti Googlen systeemeihin arvioimaan, että millaista varmistamisen tarvetta muilla tiedostoillamme on.
Uuden koneen käyttöönotto on vienyt varmaan 5 tuntia, asetuksia, ohjelmien latausta verkosta yms.

Siinän on Win 7 käyttöjärjestelmä, joka ei ole vielä yllättänyt millään tavalla.  Yllätys sen sijaan oli, että Explorerissa oli jo valmiina Googlen työkalupalkki.  Joutuvat nekin tunnustamaan tosiasioita.

Windows Explorerissa on eräs ylivoimaisen hieno ominaisuus;  Siihen voi kirjoittaa hakusanaksi Google Chrome, ja ladata ohjelman koneelleen, ottaa sen käyttöön.  Ja hyvästi Explorer!

Toinen, mille valmistaudun antamaan kenkää, on Windows Defender.  Se ei puolusta minua, eikä minun oikeuttani käyttää omaa konettani.  Se puolustaa Microsoftia.  Hyvästi, siis sillekin, jahka joudan.

Kovin syvälle uuden koneeni saloihin en vielä ole päässyt.  Kyllä tämä tämmöinen vaatii uskomattoman suuren tietomäärän.  Niinkuin monella muullakin alalla, niin tietotekniikassakin on rajoitettu joukko ammattimiehiä ja naisia, jotka osaavat tehdä monipuolisesti tietotekniikkaan ja esim. laitteiden käyttöönottoon ja ohjelmien valintaan ja asetuksiin liittyviä tehtäviä.  tämä ala on tavattoman monimutkainen.

Koneestani lisää myöhemmin; miinuksena siinä on rallitähden symboleita kannessa, plussana vielä 6 tunnin akkukesto.  CD-asemaahan siinä ei ole, mutta on SD-kortin lukulaite.  Perheemme netti- ja ATK-elämään tämä kone tuo helpotusta.  Silmiä näin pieni kone rasittaa, mutta ajattelin kirjoittaa sillä artikkeleita suuremmalla tekstikoolla.  Kirjoittamistyötä minulle onkin kertynyt.  Ja tällä voi monta kertaa päivässä käydä merkkaamassa mielipiteitään.    On jo torstai, Väänsin 20 G valokuvia ja 32 G musiikkia uudelle koneelle.  Kuppi teetä, sitten petiin vielä hetken ihailemaan konetta kuulokkeet korvilla.  Omat kaiuttimet näin pienessä koneessa onkin aika huonot.    Palataan...

Uuden blogin luominen Blogger-palveluun; Trubaduuri rantanuotiolla

Loin uuden blogin,  Trubaduuri rantanuotiolla.  Näin saan etanatikku-blogistani tiiviimmän ja saan erotettua tämän kaikkein rakkaimman harrastukseni omaksi blogikseen.  Homma tänään vähän  nihkeästi; minun olisi pitänyt selvitä tunnissa;  Mutta näin se nyt tänään meni:     2 tuntia kesti !

6.56  Loin blogin parissa ruudussa Bloggerissa;  Nimi yms. ja Spam-ruutu
7.06  Kirjoitin ekan sivun, valokuva kitarasta
7.21  Laitoin kävijä-flag-Sivut-yms. Gadgetteja.  Lukijat gadget jo oli.  Sijoitin Gadgetit aivan alas, raahaa ja roikuta menetelmällä.  Kätevää
7.43  Muutin alagadgetin kahteen palstaan.  En meinannut heti keksiä, mistä tämä tehdään.  Aivot tökkii---

Miten saan taustakuvaksi uuden?  Nyt siellä on kirjahylly.      5  Min tauko
8.05  3. teksti   Veneeni kuva
8.09   Poistin Flag Counterin, kun siihen oli kertynyt liikaa tarkistuskäyntejä.  Asensin uudestaan.  Olin jo poistanut omat käyntini ja niiden tilastoinnin.

Taustakuvani on liian iso.  En saa sitä pienennettyä.  Muokkaan Picasalla.  Se nieli alkuperäisen kuvan, pitää pelastaa se SD-kortilta joskus (jos muistan).
Vasta 8.49  saan taustakuvan pienennettyä riittävästi.  Microsoftin Photo Editorilla.
Laitoin vielä yhden tekstin.  Kommenttisivun olin jo aiemmin laittanut.
Kävin asetuksissa laittamassa arkistoinnit EI     Ilmoitus sähköpostissa, KYLLÄ.

9.00  Blogi oli valmis.    SE ON OSOITTEESSA:

http://trubaduurirantanuotiolla.blogspot.com/

9.10  Olen laittanut Etanatikkuun viittauksen siihen ja olen poistanut täältä vanhat huonot blogini.

Trubaduuri on lähdössä Etanatikku Blogista

Kuin lintu pesästään, on trubaduuri poistumassa Etanatikku blogista.  Nyt hän vain miettii blogille nimeä.  Uusi blogi perustetaan tietenkin Blogger-palveluun.  Tämänkin jälkeen se löytyy tästä ja Minnemaat-Blogista yhden klikkauksen takaa.  
On selkeämpää, että yksi asiakokonaisuus on omassa blogissaan.  


Monet blogien lukijat etsivät vain tietyntyyppistä sisältöä; kissoja, puutarhoja, ruokaohjeita, tietotekniikkaa jne.  


Hyvästelemme trubaduurin haikein mielin, mutta tämä erkaneminen on tosiaan luonnollista.  Trubaduuri-aiheilla jo kirjoitetut artikkelit jäävät edelleen tähän blogiin ja uudesta blogista pääsee selaamaan niitä hakulinkillä.  


Yhteiskunnallisille aiheilleni olen jo perustanut oman bloginsa; se kerää sisältönsä useasta eri lähteestä ja siinä on siis lähinnä linkkejä ja viittauksia.  Purnaus siis jatkuu tässä blogissa, mutta se todella asiallinen yhteiskunnallinen sisältö, keskittynee siis tulevaisuudessa muualle.  

Valokuvien varmistaminen CD-levyille on tuskallisen hidasta.

Varmistan siis valokuviani CD-levyille.  Tänään 11 CD:n tekeminen kesti kai 2-3 tuntia.

Joo, ja se on aika hassua.  Mutta kun ovat kyseessä ihmisen rakkaimmat muistot ehkä elämän kultaisimmista vuosista, niin sitä tekee tällaistakin.  Kuvat ovat tietenkin lisäksi yhdellä, ellei kahdellakin Verbatim-250 tai 500 GT kovalevyllä.

Siirsin 11 CD:lle kuvia albumeista, jotka oli varustettu kuvaavin nimin ja kirjoitin levyjen kanteen sisällön.  Siinä on kolmelta kuukaudelta kuvia hurja määrä.  Enimmäkseen noin alle 0.5 Mt koossa.
Kahden gigan muistikortille niitä mahtuu noin 3600.   Tärkeimmät kuvat otan isompina, jos muistan.  Mutta tavallisia maisemakuvia ei ole syytä ottaa 10 megan kokoisina.  Kuvia on niin paljon, että en ole sanut niistä tehtyä valikoituja kansioita, joissa olisi parhaimmat kuvat.

Kuvia ei kannata kopioida CD-levyille yksittäin, se on tuskallisen hidasta.  Kannattaa aina kopioida kokonaisia hakemistoja.  Jos pitää hakemistot sopivan kokoisina, niin niitä voi sumplia sopivasti niin, että saa levytilan käytettyä suht tehokkaasti.  Jos CD:lle jää vaikka 100.000 tavua tyhjää, kun ei sopivan kokoista kansiota löydy, niin sitä ei kannata hirveästi surra.  CD-levyt ovat halpoja.  Isot hakemistot voi joskus joutua pilkkomaan pariin osaan varmistusta/kopiointia varten.

Ja tietenkin tämänkaltaisia varmistuksia kannattaa säilyttää eri paikassa kun tietokonetta.  Ja jos mukaan liittää jonkinlaiset sisällysluettelot, niin kuvien löytäminen on helpompaa.  Luultavasti vuoden sisällä luovun tästä varmistustavasta sen hankaluuden ja muiden tallennusvälineiden edullisuuden tähden.

Kuva voi olla minulla SD-kortilla, Tietokoneen hakemistossa, kahdella varmistuskovalevyllä ja CD-levyllä.  Siis viidessä paikassa.  SD-kortit käytän uudestaan noin 8 kk sisällä.  Niitä taitaa olla nyt 8 kpl.

Videot ym. isommat hakemistot joutuun tietenkin varmistamaan CD-rom levyille.

Pursi kiitää, alla vetten.... Matilda, Marina -75 moottoripursi

Rikos ja rangaistus. Yhteiskunta ei suojaa heikkoa yksilöä.

Eräs rikollinen, tässä tapauksessa naisia raiskannut maahanmuuttaja, sanoi, että hän katuu.   Ajattelin heti, että nyt ei taida olla oikein suomen kieli hallussa.  Se, että katuu, osaa asettautua uhriensa asemaan, ja kärsii sydämessään omien tekojensa seurauksista, on yksi asia.  Se, että harmittelee kiinnijäämistään ja pelkää itselleen tästä koituvia rangaistuksia ja haittoja on taas aivan toinen juttu.   Rikollinen saa ehkä teostaan 10 vuotta, josta kärsii 5 vuotta.  Yksi ainoa hänen uhreistaan kärsii 20 vuotta tai koko loppuelämänsä.  Kun uhreja on kymmenen, on heidän yhteenlaskettu rangaistuksensa esimerkiksi 300 vuotta.
Kun vanha ihminen joutuu omaisuurikoksen uhriksi, esim. hänen kesämökkinsä tuhotaan, hänelle siitä koituu kymmeniä vuosia vastaava kärsimys.  Jos hän siis elää niin kauan.  Todennäköistä on, että hän masentuneena kuolee parin vuoden päästä.  Olen itse ollut seuramassa tällaista kohtaloa.  Tässä tapauksessa rikos on ollut IHMISEEN KAJOAMISTA, mitä suuremmassa määrin.  Ja siitä olisi saatava rangaistus, joka olisi jossakin suhteessa rikoksen uhrin kokemaan vahinkoon.
Mutta ei.  Ei Suomessa tehdä näin.  Omaisuuden suoja on Suomessa kohtuuton verrattuna yksilön aran, haavoittuvan elämän suojeluun.

Kun puhun rikollisista, niin lasken mukaan myös ministereinä tai kansanedustajina olleet/olevat rikoksia tehneet, ja vastaavan luokan ihmiset.  Heidän tapauksessaan mahdollisuudet piilottaa tekonsa; junailla saatavat lahjat tuttavan tuttavalle tai kaverin firmalle, ovat niin hyvä, etteivät he yleensä paljastu.  Ja paljastuneetkin valitaan kohta taas uudestaan virkaan, kuten olemme nähneet.

Molemmat nämä ryhmät, sekä valkokaulusrikolliset, että väkivaltarikolliset, olisi saatava kuriin, ja ennenkaikkea järjestettävä tämä yhteinen yhteiskuntamme niin turvatuksi, että kenenkään ei tarvitsisi turvautua rikoksiin.  Yhteiskunnan päätehtäväksi katson ihmisten turvallisuuden järjestämisen.

Vantaanjoki ja sen rantamat; Helsingin hienoin puisto ja luonto-alue !

Näkymä Savelan kohdalta etelään.  Takana rautatien silta, oikealla siirtolapuutarha.

Zen-soitin 8 Megaa, Creative ZEN 1.2101e Käyttäjän arvio

Ostin pitkän harkinnannjälkeen pari vuotta sitten tällaisen minikokoisen Zen-soittimen..   149 Euroa 8 Megaa muistia.  Alennuksia ei saanut mistään, eikä valmistajilla ja myyjillä varmaankaan ole minkäänlaista kartellia....Laite on monipuolinen: Voi tallettaa musiikkia, videoita, kuvia, kalenteritietoja ja siinä on radio ja mikrofoni.
Aluksi hieno ja innostava peli, mutta vähitellen käytin sitä yhä vähemmän.
Siinä on sellainen stidiaskin kokoinen näyttö, joka riittää kyllä kuvien katseluun.

MUSIIKKI     Latasin siihen musiikkia tietokoneestani.  Kappaleisiin en millään saanut nimiä, eikä niitä pystynyt tähdittämään kovin helpolla eikä luomaan soittolistoja.  Niiden muokkaus soittimessa oli hankalaa.
Jossakin vaiheessa minulla oli esim. 47 kappaletta, joiden nimi oli:    Raita 01   jne.  Musiikkiarkistoni muokkaaminen soittimessa oli turhaa, tähditys ym. katosivat kun seuraavan kerran täydensin tietokoneesta tietoja.

Olin varma, että akku hajoaa vähemmässä ajassa kuin 2 vuosi, ja sitten laite olisi hyödytön.  Mutta vielä ei n iin ole käynyt.  Kuulokkeissa oli aivan liian ohuet johdot ja ne hajosivatkin puolessa vuodessa.

SD-kortti on hieno ominaisuus.  Pidän siinä 1 G korttia, jossa on uusimmat musiikkikappaleeni.

MIKROFONI on yllättävän hyvä, ja talletettavan äänen laatu parempi, kuin esim. tietokoneeni avulla talletettu.  Ja yllättävän paljon olen saanut oman yhtyeemme musiikkia mahtumaan sinne ja omia laulujanikin.  Jaa.... Pitäisi laittaa You-tubeen.

RADIO on riittävän hyvä ja sinne saa talletettua kanavia ja nimettyä ne.

KUVAT OVAT ok, ja Videot pyörivät.  Kirkkaassa päivänvalossa niitä ei tosin näe.

ORGANISAATTORISSA on kalenteri, yhteystiedot ja tehtävälista ja kai ne saa synkronoitua tietokoneesta.

Ostin kalliin laturin erikseen, kun en halunnut rasittaa tietokonettani USB-väylän kautta.  Oliko se 70 Euroa??

Kappaleet kannattaa siirtää soittolistoina, jolloin niitä on helpompi esittää itselleen.  Tosin kappale, joka esiintyy sinulla 4:ssä soittolistassa siirtyy koneeseen 4 kertaa!!!
Kappaleita voi kuunnella albumeittain, tyylilajin perusteella tai artistin mukaan jne.
Musiikin voi päivittää tietokoneelta myös sattumanvaraisesti;  synkronointi pelaa.
Ainakin Media-Playerin synkronointi on jotenkin inhottava käyttää; stidiaskin kokoisista valikoista valitset ja raahaat kansioita....
Sen akku riittää neljäksi tunniksi ja minulle venekäytössä ja mökillä se on kiva olemassa.  Usein kuitenkin olisi kivempi kuunnella ääntä kaiuttimista.  Sellaisen voi helposti kytkeä soittimeen.

Kaipaisin laitteeseen INFO, muistilappu, yms. toimintoja; esim. aikataulut yms. jotka voisin kuvina siirtää sinne.   Esittelykansiot tietyistä omista kohteistani olen kokenut toistaiseksi hankalaksi tehdä; Olen oikeastaan väsynyt syöttämään sisältöä laitteeseen, en ole vuoteen päivittänyt sitä.  Ohjelmat ovat aivan liian hankalia.

En kuuntele laitetta enään busseissa.  Ei kertakaikkiaan ole järkevää kaiken katumelun keskellä.  Paljon parempi on istua hiljaa ja rauhoittua.  Apple päivitti koneelleni musiikin mediatiedot ja omien kansiokuvieni lisäksi siellä on nyt siis albumeista kaunis kuvitus.
Ihmisillä, jotka käyttävät säännöllisesti tämänkaltaisia laitteita, on odotettavissa vakavia kuulon heikkenemisongelmia.  Nostavatko he ryhmäkanteen laitteiden valmistajia vastaan?

Olen siis tyytyväinen tähän laitteeseen vaikka oletankin sen akun kohta simahtavan.  Minulla on hieno musiikkikokoelma käytettävissäni koska tahansa ja voin esitellä sitä ystävilleni.  Klassista, kansanmusiikkia, bluesia, Countryä jne. jne.

Ihan hyvä laite, voin suositella.  Tsemppiä, Creative Zen.

Venäjä, minun mielipiteeni ja kokemukseni

Tämä on Bloggerin editorin tuhoama teksti, jonka pelastin ja uudelleenkirjoitin.  Siitä epätäsmällisyydet.  Nuo parit terävät mielipiteet ovat ihan omia ja ovat kummunneet tästä maaperästä, mitä tallaan.

Blogiini ilmestyi venäjän lippu; Flag Counter ilmoitti, että kävijä uudesta maasta oli pistäytynyt blogiini.

Hei, kuka olit?  Miten löysit blogini?  Pistäydy uudestaan ja kerro.  Minua kiinnostaisi kovasti.

Lippu ilmestyi jo jonkin aikaa sitten, mutta ryhdyn vasta nyt sunnuntai-iltana kirjoittamaan asiasta.  On ollut kiireitä, innostusta uusiin asioihin, mutta...  onkohan myös ollut hieman varovaisuutta...  ei sitä tiedä, mitä sulkakynästä putkahtaa.   Kirjoitukseni Venäjän savuista joutui jo oman itsesensuurini uhriksi.  Ja viime aikoina on puhuttu nettikirjoittelun suitsemisesta....    No, asiaan.

Olen hankkinut varsin hyvän kirjallisen taidon venäjän kielestä, olen lukenut paljon oppikirjoja, romaaneja, lehtiä yms.  Puhuminen on jäänyt vähemmälle.  Etsin aikoinaan pitkään Lermontovin, Pursi-runoa.  Opiskelin  venäjää 1-2 vuotta NL-instituutissa ja useita vuosia kansanopistossa.  Suuren innostuksen sävyttämää aikaa.   No...   Laitetaan nyt MUTTA-osasto ensin, sitä lienee 55 %.  Tämä sen takia, että en katso itselläni, enkä yleensäkään Suomella tai suomalaisilla olevan minkäänlaista syytä nöyristelyyn.  Venäjä ampui Mainilan laukaukset; siitä asiasta voi olla vain yksi mielipide.

Veäjällä lienee ollut jonkinlaisia riitoja kaikkien naapuriensa kanssa; suurvallaan kuuluukin ryöstää naapureiltaan jotakin.  Karjalan Kannas toki kuului historialliseen Venäjään, mutta Suursaari yms. eivät koskaan.  Onkohan kivaa olla riidoissa kaikkien naapuriensa kanssa?  Tulipalojen savujen Suomelle aiheuttamista haitoista Venäjä ei myöskään ole maksanut korvauksia eikä tietääkseni ole esittänyt anteeksipyyntöä.
Venäjän asenne maantiekuljetuksiin, turistiviisumeihin ja lukuisiin kauppaa, liikennettä yms. koskeviin asioihin tuntuu ihmeelliseltä; noin käyttäytyvät äksyilevät lapset.
Joku sormistani roikkuu kirjoittaessani, tulee helposti mjielipide, eikä mielipide.  Se ei ole pilkkaamista, vaikka saattaisi kuulostaa siltä, venäläisen puheen tunnistaa helposti ja aksentti jää pitkään Suomessa asuneiden siirtolaisten puheeseen.
Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana Sjuomessa näkemistäni (  Voi V.  Taas tuli ylimääräinen j !
Sanoiko joku joskus uimahallin saunassa, että:   "eivät nekään pese m        "  ?  Se pätee moniin idän tai etelän suunnasta tuleviin ihmisiin.  Jotakin muutakin tähän osastoon olisi...  Niin, ne tavanomaiset Suomen Kansan Karttuvasta Kielikuvavarastosta peräisin olevat ilmaukset ja ajatukset.  

Plussaa kerty melkoisesti.  Venäjä ON kulttuurin suurvalta, kuten jo mainitsin aiemmin tässä blokissa.  Pelkästään venäläisten suurten säveltäjien  luettelo on mittava.  Ja kirjailijat, kuvataiteilijat, tanssijat...
Lista on loputon.   Hei, kuulostaa tutulta, olen kirjoittanut ja kehunut tätä asiaa ennenkin.
Venäjän tiede, muuallakin kuin avaruustieteessä ja sotatieteessä on merkittävää.

Kopioin tähän nyt ilman lupaa runon suoraan ulkomuistista.  Se on Armas Äikän suomennos, yhden tai kaksi sanaa olen muuttanut, kuten tarkkaavaiset lukijat huomaavat.  Olen parissa tilaisuudessa lausunut tätä.

Pursi  

Käy yksin valkopurren reitti
Näin kohti meren siniulappaa
Se mitä synnyinmaahan heitti
ja kaukomailta halajaa

Käy tuuli, masto ryskää taipuu
Kisaavat aallot valtoinaan
Vaan purtta ei vie onnenkaipuu
ei pakoon käy se onneaan

Sen alla suihkuu sininauha
Sen yllä säde karkeloi
Vaan kuin ois myrskysäässä rauha
Se myrskyyn kaipaa, kapinoi

Mihail Lermontov        1836  

Blogger ahmaisi taas koko tekstini, tähän saakka olin varmistanut hienoon STICKIES-muistilappuun.
Blogger Editor Destroyed My Text Once Again!    DO SOMETHING!

Mitähän kirjoitin.....   Jaaa.  

Ja etsin lisäksi venäjänkielistä tekstiä tästä, lähettäkääpä minulle lukijat, ystävällisesti linkki siihen.  Samalla kaipaisin venäjänkielistä tekstiä "Yksinäinen harmonikka" -kappaleeseen.  Suomalainen käännös on liian kaihoisa, liian surullinen, liian lähellä omaa tilannettani.  Kulttuurivaihto on tärkeää ja lähentää kansoja.  Ja Suomen on tunnustettava kulttuurivelkansa kolmeen ilmansuuntaan.
Muistan hyvin, kuinka olen vuosikausia ihaillut venäjän museoiden tietotaitoa ja innostusta televisio-ohjelmista seurattuna.  Kehumista on kosolti, mutta editori temppuilee ja olen väsynyt.  Suokaa nyt anteeksi tällä kertaa....

On myös etsittävä rinnastuksia eri asioiden välillä;  Esim Suomi-Tsetsenia:
Jos Suomessa olisi öljyä ja uraania, niin hyppisimmekö me pitkin metsiä kuin tsetseenit, aseet käsissä....
Minulla on taipumus tällaisiin rinnastuksiin erityisesti nuotio-illoissa saaristossa silloinkun ei laulata eikä naurata, vaan puhutaan vakavia.

Mutta Venäjälle kiitoksia, että joku kävi sieltä täällä, käykää toisteki ja jättäkää kommentti.

Tsemppiä Venäjä!  Ja tsemppiä myös Tsetsenialle joka käy urheata taistelua !!!!

Päivitykset tapahtumiin, Valokuvausta, Mitä pidän netteilyssä tärkeimpänä

Tänään on venekerhossa nostopäivä.  Luultavasti yli 30 matkavenettä ja pienempää nostetaan telakalle.  Ja hyvä ilma taitaa tulla, vaikka onkin aamusumua.  Eilen illalla oli myös merkillisen vahva sumu.  Nostoissa on aina tunnelmaa, ja siitä saa hienoja valokuvia.

Kun perheen useampi jäsen käyttää samaa kameraa, niin siinä on oma erityistä yhdessätekemisen riemua; käsi täristen odotetaan omaa kuvausvuoroa, kun toinen vaan "suunnittelee" ja "asettelee" ja "arvioi kuvakulmia", vaikka itsellä olisi jo valmis kuva-idea.  On varsin helppo muistaa, kumpi kuvan otti, aiheet ovat niin elävinä mielessä.  Ja monista kuvista ei ole kovin oleellista, kumpi kuvasi; erityisesti kun kyseessä on päiväkirjamainen dokumentointi.  Kuvakokona pidän puolta megaa !!!; siis pientä kuvaa.  Johtuen tämänhetkisistä varmistusongelmista ja kovalevyn täyttymisestä.  Hyviin aiheisiin laitan pixeleitä lisää rajusti.  

Syyskuun lauluharjoitukset sain puserrettua itsestäni ulos jotenkuten; innostus ei ollut suuri, mutta auttoi, kun nostin nuottitelineen valmiiksi esille.  Kun nuotit on heti näkyvissä, on helpompi tarttua kitaraan.  Ja bändin viimeiset harjoitukset olivat tehokkaat. Minun tehtäväni on nyt tiedottaa harjoituksista; se vaatii hieman järjestelyjä ja minun pitää tulostaa kalenteri itselleni ja ottaa selvää parista esiintymispaikasta; ehkä sieltä saisi uuden harjoittelutilankin.   

AIKAA ON SÄÄSTETTÄVÄ;  Luovuin useiden syötteiden seuraamisesta, tänä aamuna niitä oli vain 28.  Monesta muustakin on nyt nipistettävä, että saan tärkeimmät hoidettua.  KESKITY OLENNAISEEN: 

Mitä pidän tärkeimpänä:

Kuvia verkko-albumeihin; kommentteja ja yhteyksiä. 

Blogeihin lukijoita kiinnostavia ja hienoja asioita.. Ja lukijoita ja kävijöitä blogeihini.  

Ja miksi perheemme Google/Blogger/FriendConnection-tiedot ovat sekoittuneet keskenään? 

Selvitä, miksi et pääse Saunalahden sivuille.  

Hoida koneen rekisteröinti HP:lle loppuun ja tilaa ehkä joskus systeemin palautuslevyt.  

Kun kaksi perheenjäsentä käyttää samaa konetta, niin se aiheuttaa ongelmia ja ajankäytön seveltamista.  Siitä pitää kirjoittaa joskus lisää.  

Nipistän rannalle lähdöstä vielä pari tuntia, netteilyä vielä klo. 9:ään asti.  

Meidän veneessä kahvia keitetään ilman hienosteluja; Pipo päähän ja porot pannuun

Paarmat, Testaussivut,, Testing Page, Linkki Twitter-keskusteluun

Testaan tällä sivulla Google-documenttien ja Twitterin linkkien toimimista.  Ne ovat varmaankin kätevä tapa laajentaa blogeissa tapahtuvaa keskustelua.  Google documentteihin on helpompi tallettaa isoa tietomäärää kuin blogiteksteihin.  Ne ovat myös hyvässä turvassa siellä, voit tallettaa ne lisäksi omalle koneellesi.  Näin välttyy myös bloggerissa joskus tapahtuvan kuvien katoamisen.

Paina hiiren  oikeanpuoleista näppäintä ja valitse:  AVAA LINKKI UUDESSA VÄLILEHDESSÄ


Testataan linkitystä Twitter-sivustoni  Paarmat-aiheeseen     http://twitter.com/#search?q=%23Paarmat
Osallistu keskusteluun Twitterissä.

Tämä on linkki omaan tietopankkiini  Google documenttieni Paarma-sivustossa.    https://docs4.google.com/document/edit?id=1vX-OTxiTUf-J0gA1HKr6S_hBdwCkSbSrB5gXM45thJU&hl=en&authkey=COatxsQF#
Tulen aikanaan täydentämään tähän ajankohtaista tietoa asiasta.  Nyt sivu on vasta testausvaiheessa.



Tähän tulee Google Documenttien Linkki:
https://docs3.google.com/document/edit?id=1HhNwbMBpVh-Ios8mTw8HBOKg4iTIfPjkTLz1Nx-RC98&hl=en&authkey=CKzI5rsO#
Lukijat voivat editoida tätä Paarma-linkin sivua.  Sivusto on vasta testausvaiheessa.  Älä kirjoita sivuille  mitään sellaista, mikä on korvaamatonta.  Kaikki sivuille kirjoitettava teksti voi tässä vaiheessa vielä kadota.


Tähän tulee Windows-Sky-Drive Linkki.   Lukijat voivat ehkä myös kirjoittaa sivuille (???)  tai sitten eivät ...

http://cid-2432584a09cb0837.office.live.com/browse.aspx/Etanatikku?uc=1

Linkit näyttävät toimivan ainakin näin ensimmäisessä testikäytössä.

JÄTÄ KOMMENTTISI TÄMÄN SIVUN TOIMINNASTA.  Tämä documentien linkitys on arvokas ominaisuus ja se olisi saatava kaikkien blogaajien ulottuville.  

Kiusallinen yskä, kuinka saan nopean helpotuksen kotikonstein

Istuin kerran bussissa ja yllättäen kurkkuani alkoi ärsyttämään.  Minun oli pakko yskiä kuuluvasti noin kymmenen sekunnin välein.  Jotakin ongelmaa minulla on aina syksyisin kurkussa kun joutuu veneilykaudesta siirtymään keskuslämmitysasuntoon.  Mutta tämä oli nyt paljon pahempaa.  En saanut yskää millään loppumaan, tilanne oli aivan kauhea.  Aavistin, että yskintäni häiritsi muita.

Oli pakko tehdä jotakin ja nopeasti!  Pidin kurkkuni pienessä toiminnassa, helpotti hieman.  Sitten ryhdyin hyräilemään hiljaa.  Yskä helpotti.  Palasi takaisin kohta kun lopetin hyräilyn.  Jatkoin hyräilyä, hiljaista, vain itselleni tarkoitettua.  SE AUTTOI!  Yskä pysyi poissa ja kurkkuni voi heti paremmin.  IHANAA!
Hyräily siis auttoi.  Hyvin luonnonmukaista ja järkeenkäypää.  Kurkku kyllä parantaa itsensä kun sille vain annetaan tilaisuus.  Ja kurkunpään liike laulettaessa ja hyräillessä on juuri sopivaa yksinkertaista liikettä.
Silläkin uhalla, että vieressäistuja luulee sekopääksi, niin käytän tätä konstia kurkun ongelmiin.

Käytä sinäkin, mutta konsultoi kuitenkin järkesi kanssa.

Kahviloita Helsingissä. Mistä löytyy kahvila-aiheinen Blogi?

Olen ottanut paljon valokuvia erilaisista kahviloista ja pienistä olutkapakoista.  Kiireetön istuminen kahvilassa, lukeminen, ohikulkijoiden seuraaminen on aina kiehtonut minua.  Olen jopa halunnut perustaa Blogin, jossa esittelisin näitä kahviloita.  Urakan suuruus vain pelottaa minua.
Löysin Tallinna-Seuran sivuilta kivan linkin kahviloihin Helsingissä:

http://hetas.wordpress.com/4-seuran-yhteystiedot/helsingin-kahviloita/

Tässä se on.  Linkki väittää olevansa kotoisin This is Finland sivustolta.  Sieltä en löytänyt sitä, mutta tässä on linkki http://finland.fi/public/    joka vie sinne.

Tässä on kahvila Arabianrannasta.  Tämä on aika nykyaikainen, ehkä liian tekninen ympäristö viihtymisen kannalta.  Rottinkityyppiset kalusteet ovat mukavia ja viehättävät silmää, kasvit tuovat viihtyisyyttä.
Mutta missähän olisi Blogi, joka on keskittynyt pelkästään kahviloihin?
Tiedätkö Sinä?
Viihdytkö itse kahviloissa?
Mikä on mielipaikkasi?
Juotko teetä, juotko kahvia?
Otatko leivän vai sämpylän?
Viihtyisitkö sinä tässä kahvilassa?
Kommentoi ja kerro omat mielipiteesi kahviloista Helsingissä.

Syksyä

Harkitsemme perheeseen toista kameraa, Canonin mallia, jossa olisi samanlainen akku kuin tässä ensimmäisessä.  200 Eurosta siirtynemme 100 Euroa jompaankumpaan suuntaan; viime hetken ajatus taitaa ratkaista asian.
Ehdotin kalliimpaa vaihtoehtoa ja siihen vakioksi 4 Gigan muistikortteja, jotta voisimme kuvata enemmän videoita.
Tässä kamerassa on jo monta vikaa, pahimpana se, että videot eivät toimi ja linssissä on pahoja likatahroja, ilmeisesti sisäpuolelle päässyt kosteutta.

Joku käsityötaitoitoinen voisi nopeasti (?) väsätä sellaisen pienen kankaisen sadesuojan kameralle.  Jos olisi kaksi sellaista metsäretkellä mukana, niin voisi aina ensimmäisen kastuessa ottaa taskustaan toisen.  Joo, ja siinä voisi olla myös pieni lippa aurinkosuojaksi linssille.
Eikö kuulostakin hauskalta ja työläältä idealta.
Tämä kuva on vanhankaupunginkoskelta, vanhojen teollisuusrakennusten jyhkeä piippu kuvastui hauskasti erikoisia pilviä vastaan.  Itse pääsen tänne kosken partaalle aika nopeasti kävelemään, hieno paikka ja saa aina upeita kuvia.
Tietokone ja verkko on toiminut hyvin, Sain joitakin varmistuksia tehtyä, opiskelin Twitterin saloja ja muutenkin verkkotyöskentelyni on tehostumassa.  Varmasti 40 tuntia viikossa, kai sitä voi työksi sanoa.