Kamerahan on oikeastaan aktivoiva liikuntaväline; Hei, meillä ei ole vielä kuvia Luukista ruska-aikaan. Sieltäkin saa juuri tiettyinä lokakuun päivinä upeita, ruskaisia kuvia. Sinne siis voi mennä, vaikka siellä onkin käynyt jo kymmeniä kertoja. Ilman kameraa se voisi tuntua tarkoituksettomalta.
Valokuvaus on hieno harraste. Kamera antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden olla taiteilija. Ja sitä voi yllättäen löytää itsestään todellisen sommittelutaiturin. Kamera laskee sitä kynnystä, jonka takana on luova taide. Ei tarvitse osata piirtää, ei maalata, ei runoilla tai säveltää. Sen kun näpsii tuotoksiaan ja yrittää tehdä niistä parempia.
Ja kävelykilometrejä tulee yllättävän paljon, jos tulee pitkiä pysähdyksiäkin. Välillä kuvaa hankalassa asennossa jotakin kiinnostavaa kohdetta minuuttikaupalla. Ja jos lopputulos ei tyydytä, niin tulee seuraavana päivänä takaisin. Siis liikkumaan ja kuvaamaan syksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.