Ja eräänä päivänä tulitikkujen sytyttäminen olikin vaikeaa...

Minulla on nyt senmerkkisiä tulitikkuja, että ne tulevat tämän talven aikana tappamaan yhden tai kaksi ihmistä.   Mutta aloitetaanpas alusta:

Huomasin noin 30 vuotiaana, suunnilleen vuoden 1983 tienoilla, että tulitikut eivät syttyneet kuin ennen.  Raavit ja raavit vaikka kuinka tarkasti, niin ei syttynyt ensimmäisellä.

JA MUISTIN AIVAN VARMASTI, ETTÄ LAPSENA OLIN AINA SAANUT NE SYTTYMÄÄN HETI.  Ja höpöhöpö, että lapsi tekisi sen tarkemmin ja keskittyneemmin.  Tiesin kyllä aika selvästi mistä oli kysymys.  Varkaudesta.  Ja pian myös sitä pahemmasta rikoksesta.  Joku oli tarvinnut osan tulipään rikistä oman elintasonsa kohottamiseen ja oli napsassut siitä osan.  Niinhän tapahtuu kaikkialla, jokaisen mahdollisen tuotteen kohdalla; siitä käytetään nimitystä "talous", ja sen eteen laitetaan sana "markkina".  Ja se on aivan laillista.

Mutta Suomi on maa, jossa tulitikkuja tarvitaan.  Niitä on tässä maassa käyty jopa lainaamassa naapurista.  Erityisesti retkeilijä ja veneilijä tarvitsee tikkuja ja tarvitsee sellaisia, jotka syttyvät tuulessa ja sateessa.  TOTTAKAI voi ostaa laadukkaampia, ja niin tuleekin tehdä.  Isoja ja kunnollisia takkatikkuja, sytykepaloja, sytkäri, kynttilöitä ja stidejä ja sinolia.

Minut lähetettiin muuten nuorena poikana kerran viilinsiementä lainaamaan naapuritalosta.  Kyllä minä ihmettelin sitä ja epäilin, että minua huijataan ja....     Hups, älä eksy asiasta, se on toinen stoori...

Nyt minulla on tikkuja, joissa lukee:  Valmistaja:  Hansa Candle, SALO, Hansa Candle, Viljandi AS.
(En haluaisi valittaa suomalaisesta tuotteesta, mutta nämä taitavat vain tekeytyä suomalaisiksi.)
Se, että nämä tikut eivät syty ensimmäisillä raapaisuilla on tuttua.  MUTTA:

Kun tikku syttyi, se samalla katkesi ja palava puolikas lensi lattialle käryämään eikä meinannut sammua millään.  Toisen kerran palava tikunpuolikas lensi lieden päälle.  Ja minä raapaisin tarkasti enkä kohdistanut tikkuun painetta.

Jossakin päin Suomea palava tikunpuolikas lentää halkolaatikkoon, uunin taakse tai lehtikasaan.  Ehkä on jo lentänytkin.  Ja ukko nukkuu punkassa ja me luemme siitä lehdestä, mutta meille ei kerrota, mistä palo alkoi.

Rikin lisäksi on nyt siis säästetty myös puutavaran laadussa.

Ja nämä tikut ovat niitä, joita kaupan kassalta mökin ukko tempaa mukaansa kaljapullojen kera.  Ei siinä katsota eikä odoteta että tulisi laadukkaampia tikkuja vastaan.

Italialaisia talvijalkineita, ranskalaisia autoja ja muuta roskaa tuodaan....   No, no, poika!  Sekin on toinen tarina!  Vaikka kyllä täällä kulkevia autoja ja pitäviä kenkiä toki tarvittaisiin.

Menossa on vahva alamäen tuntu.  Mutta en olisi uskonut, etä tuotteiden, kulutustavaroiden kohdalla joutuisi puhumaan ihan hengenlähtöön asti.
Mutta alamäkeen riittää joskus pienikin tuuppaus: katkeava tikku, liukkaat Italialaiset talvikengät, tai välimeren ilmastoon suunniteltu ranskalaisauto.  Mikä tahansa niistä voi käydä ihmiselle kohtalokkaaksi.

Pientä rajaa, hei!  Ei Suomeen tarvitsisi ihan kaikkea roskaa hyväksyä.

http://leelia.vuodatus.net/blog/2569709/211-alamaki/      Pakinaperjantain haaste # 211
.