Lunta oli sitten kertynyt 8. kerroksen ikkunoillemme vähän liiaksikin, ja tällä kertaa sitä ei oikein kehdannut pudotella pihalle, kun siellä oli lanattu niin siistiksi. Kauhoin siis Trangian kattilalla keittiön ikkunalta minkä yletyin. Siinä sai kädet mukavaa kylmähoitoa. Se tuntui terveelliseltä, ja hei... lumen kosketus, lumihoito, se voisi olla Suomen seuraava vientituote, jolla houkutellaan turistejakin.
Lumi vaatii kuumaa vettä sulaakseen. Kun jatkoin lumen keräämistä pesuvadilla muilta ikkunoilta, niin kohta oli laguaari täynnä ja piti ammeeseen laitella.
Osa lumista oli kuitenkin pakko pudotella taas harjanvarrella; katsoin tarkkaan ettei ketään ollut alla, ja pieni tuulihan riitti hajottamaan nuo vähät lumet. Onnistuminen siis tässä asiassa.
Taivaan peitti iltapäivällä idän suunnalta saapuvat paksut pilvet. Menin joelle kävelemään, mutta olin unohtanut kameran kotiin. No, eipä haitannut, päivä oli harmaa enkä tällä kertaa yhtään kaivannut valokuvaamista.
Hiihtoladut olivat jo käytössä Vantaanjoen varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.