Etanamuori tuli pitkästä aikaa käymään. Hän on hyvin maanläheinen ihminen, ehkä hieman töksähtävä, mutta sydämeltään lämmin ja älyltään terävä kuin ranskalainen pistomiekka.
Olin keittiössä kirjoittamassa korjauksia blogiteksteihin, olin aika rasittunut, taas kerran, kahvia oli kupissa vain puolillaan. Muori keitti uuden pannullisen ja istui pitkän aikaa pöydän ääressä puhumatta mitään. Sitten hän tokaisi äkkiä:
= Sinulta sitä paskaa taas syntyy.
No! Mitäs sen nyt tollai! Minähän vaan blogailen. Olin vähän ihmeissäni... Ja loukkaantunut. Minulla on tapana pahastua niin helposti.
= Kirjoitan vaan Etanatikkuun uutta tekstiä... Yritin minä puolustautua.
= En minä sitä tarkoittanut. Sinulla oli vähän ummetusta taannoin...
= Ai sitä. No se meni ohi. Tein niinkuin neuvoit. Heti toimi. Ja olen minä muutenkin yrittänyt neuvojasi seurata. Paljon paremmin olen voinut. Jos tämä netti vielä toimisi, niin...
= Nyt pitäisi saada ne neuvot mudenkin ulottuville. Sinun pitää julkaista ne blogissasi.
= Ähh. En minä millään ehtisi. Verkko ei toimi ja muutenkin hommat laahaa.... Etkö sinä voisi perustaa omaa blogia?
= Kirjoita nyt vaan. Tässä on otsikko tähän ekaan juttuun.
= Häh? 28.7 miljoonaa? Mistä sinä sen noin tarkkaan tiedät?
= Minulla on ystävä, joka on pörssianalyytikko. Hän on jo myynyt omat lääkeosakkeensa.
= No voin minä tämän ekan otsikon kirjottaa, mutta muista en tiedä, koska saan ne syntymään.
= Kirjoitat kun joudat. Se melkein riittää, kun vain mainitset minun nimeni. Ne tarkimmat kurssituulten nuuskijat kyllä tietävät sitten mitä on tulossa. Ja olethan sinä jo joitakin artikkeleita kirjoittanut.
No, minä kirjoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.