Varmistan siis valokuviani CD-levyille. Tänään 11 CD:n tekeminen kesti kai 2-3 tuntia.
Joo, ja se on aika hassua. Mutta kun ovat kyseessä ihmisen rakkaimmat muistot ehkä elämän kultaisimmista vuosista, niin sitä tekee tällaistakin. Kuvat ovat tietenkin lisäksi yhdellä, ellei kahdellakin Verbatim-250 tai 500 GT kovalevyllä.
Siirsin 11 CD:lle kuvia albumeista, jotka oli varustettu kuvaavin nimin ja kirjoitin levyjen kanteen sisällön. Siinä on kolmelta kuukaudelta kuvia hurja määrä. Enimmäkseen noin alle 0.5 Mt koossa.
Kahden gigan muistikortille niitä mahtuu noin 3600. Tärkeimmät kuvat otan isompina, jos muistan. Mutta tavallisia maisemakuvia ei ole syytä ottaa 10 megan kokoisina. Kuvia on niin paljon, että en ole sanut niistä tehtyä valikoituja kansioita, joissa olisi parhaimmat kuvat.
Kuvia ei kannata kopioida CD-levyille yksittäin, se on tuskallisen hidasta. Kannattaa aina kopioida kokonaisia hakemistoja. Jos pitää hakemistot sopivan kokoisina, niin niitä voi sumplia sopivasti niin, että saa levytilan käytettyä suht tehokkaasti. Jos CD:lle jää vaikka 100.000 tavua tyhjää, kun ei sopivan kokoista kansiota löydy, niin sitä ei kannata hirveästi surra. CD-levyt ovat halpoja. Isot hakemistot voi joskus joutua pilkkomaan pariin osaan varmistusta/kopiointia varten.
Ja tietenkin tämänkaltaisia varmistuksia kannattaa säilyttää eri paikassa kun tietokonetta. Ja jos mukaan liittää jonkinlaiset sisällysluettelot, niin kuvien löytäminen on helpompaa. Luultavasti vuoden sisällä luovun tästä varmistustavasta sen hankaluuden ja muiden tallennusvälineiden edullisuuden tähden.
Kuva voi olla minulla SD-kortilla, Tietokoneen hakemistossa, kahdella varmistuskovalevyllä ja CD-levyllä. Siis viidessä paikassa. SD-kortit käytän uudestaan noin 8 kk sisällä. Niitä taitaa olla nyt 8 kpl.
Videot ym. isommat hakemistot joutuun tietenkin varmistamaan CD-rom levyille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.