Testing Java-Script

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Venäjä, minun mielipiteeni ja kokemukseni

Tämä on Bloggerin editorin tuhoama teksti, jonka pelastin ja uudelleenkirjoitin.  Siitä epätäsmällisyydet.  Nuo parit terävät mielipiteet ovat ihan omia ja ovat kummunneet tästä maaperästä, mitä tallaan.

Blogiini ilmestyi venäjän lippu; Flag Counter ilmoitti, että kävijä uudesta maasta oli pistäytynyt blogiini.

Hei, kuka olit?  Miten löysit blogini?  Pistäydy uudestaan ja kerro.  Minua kiinnostaisi kovasti.

Lippu ilmestyi jo jonkin aikaa sitten, mutta ryhdyn vasta nyt sunnuntai-iltana kirjoittamaan asiasta.  On ollut kiireitä, innostusta uusiin asioihin, mutta...  onkohan myös ollut hieman varovaisuutta...  ei sitä tiedä, mitä sulkakynästä putkahtaa.   Kirjoitukseni Venäjän savuista joutui jo oman itsesensuurini uhriksi.  Ja viime aikoina on puhuttu nettikirjoittelun suitsemisesta....    No, asiaan.

Olen hankkinut varsin hyvän kirjallisen taidon venäjän kielestä, olen lukenut paljon oppikirjoja, romaaneja, lehtiä yms.  Puhuminen on jäänyt vähemmälle.  Etsin aikoinaan pitkään Lermontovin, Pursi-runoa.  Opiskelin  venäjää 1-2 vuotta NL-instituutissa ja useita vuosia kansanopistossa.  Suuren innostuksen sävyttämää aikaa.   No...   Laitetaan nyt MUTTA-osasto ensin, sitä lienee 55 %.  Tämä sen takia, että en katso itselläni, enkä yleensäkään Suomella tai suomalaisilla olevan minkäänlaista syytä nöyristelyyn.  Venäjä ampui Mainilan laukaukset; siitä asiasta voi olla vain yksi mielipide.

Veäjällä lienee ollut jonkinlaisia riitoja kaikkien naapuriensa kanssa; suurvallaan kuuluukin ryöstää naapureiltaan jotakin.  Karjalan Kannas toki kuului historialliseen Venäjään, mutta Suursaari yms. eivät koskaan.  Onkohan kivaa olla riidoissa kaikkien naapuriensa kanssa?  Tulipalojen savujen Suomelle aiheuttamista haitoista Venäjä ei myöskään ole maksanut korvauksia eikä tietääkseni ole esittänyt anteeksipyyntöä.
Venäjän asenne maantiekuljetuksiin, turistiviisumeihin ja lukuisiin kauppaa, liikennettä yms. koskeviin asioihin tuntuu ihmeelliseltä; noin käyttäytyvät äksyilevät lapset.
Joku sormistani roikkuu kirjoittaessani, tulee helposti mjielipide, eikä mielipide.  Se ei ole pilkkaamista, vaikka saattaisi kuulostaa siltä, venäläisen puheen tunnistaa helposti ja aksentti jää pitkään Suomessa asuneiden siirtolaisten puheeseen.
Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana Sjuomessa näkemistäni (  Voi V.  Taas tuli ylimääräinen j !
Sanoiko joku joskus uimahallin saunassa, että:   "eivät nekään pese m        "  ?  Se pätee moniin idän tai etelän suunnasta tuleviin ihmisiin.  Jotakin muutakin tähän osastoon olisi...  Niin, ne tavanomaiset Suomen Kansan Karttuvasta Kielikuvavarastosta peräisin olevat ilmaukset ja ajatukset.  

Plussaa kerty melkoisesti.  Venäjä ON kulttuurin suurvalta, kuten jo mainitsin aiemmin tässä blokissa.  Pelkästään venäläisten suurten säveltäjien  luettelo on mittava.  Ja kirjailijat, kuvataiteilijat, tanssijat...
Lista on loputon.   Hei, kuulostaa tutulta, olen kirjoittanut ja kehunut tätä asiaa ennenkin.
Venäjän tiede, muuallakin kuin avaruustieteessä ja sotatieteessä on merkittävää.

Kopioin tähän nyt ilman lupaa runon suoraan ulkomuistista.  Se on Armas Äikän suomennos, yhden tai kaksi sanaa olen muuttanut, kuten tarkkaavaiset lukijat huomaavat.  Olen parissa tilaisuudessa lausunut tätä.

Pursi  

Käy yksin valkopurren reitti
Näin kohti meren siniulappaa
Se mitä synnyinmaahan heitti
ja kaukomailta halajaa

Käy tuuli, masto ryskää taipuu
Kisaavat aallot valtoinaan
Vaan purtta ei vie onnenkaipuu
ei pakoon käy se onneaan

Sen alla suihkuu sininauha
Sen yllä säde karkeloi
Vaan kuin ois myrskysäässä rauha
Se myrskyyn kaipaa, kapinoi

Mihail Lermontov        1836  

Blogger ahmaisi taas koko tekstini, tähän saakka olin varmistanut hienoon STICKIES-muistilappuun.
Blogger Editor Destroyed My Text Once Again!    DO SOMETHING!

Mitähän kirjoitin.....   Jaaa.  

Ja etsin lisäksi venäjänkielistä tekstiä tästä, lähettäkääpä minulle lukijat, ystävällisesti linkki siihen.  Samalla kaipaisin venäjänkielistä tekstiä "Yksinäinen harmonikka" -kappaleeseen.  Suomalainen käännös on liian kaihoisa, liian surullinen, liian lähellä omaa tilannettani.  Kulttuurivaihto on tärkeää ja lähentää kansoja.  Ja Suomen on tunnustettava kulttuurivelkansa kolmeen ilmansuuntaan.
Muistan hyvin, kuinka olen vuosikausia ihaillut venäjän museoiden tietotaitoa ja innostusta televisio-ohjelmista seurattuna.  Kehumista on kosolti, mutta editori temppuilee ja olen väsynyt.  Suokaa nyt anteeksi tällä kertaa....

On myös etsittävä rinnastuksia eri asioiden välillä;  Esim Suomi-Tsetsenia:
Jos Suomessa olisi öljyä ja uraania, niin hyppisimmekö me pitkin metsiä kuin tsetseenit, aseet käsissä....
Minulla on taipumus tällaisiin rinnastuksiin erityisesti nuotio-illoissa saaristossa silloinkun ei laulata eikä naurata, vaan puhutaan vakavia.

Mutta Venäjälle kiitoksia, että joku kävi sieltä täällä, käykää toisteki ja jättäkää kommentti.

Tsemppiä Venäjä!  Ja tsemppiä myös Tsetsenialle joka käy urheata taistelua !!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.