Kahvi lopussa
Tänä aamuna oli kahvi lopussa. Sain pannullisen, puoli litraa keitettyä, ja vielä jäi lähes mitallinen purkkiin. En löytänyt edes retkitarvikelaatikostani jämäpussia. Sellainen voi joskus pelastaa päivän. Eilen perheenjäsen kävi kaupassa, annoin listan omistani, neljä ostosta, mutta kahvia en muistanut. Vasta äsken olin ostanut kaksi pakettia ja taas on lopussa. Kahvia kuluu tässä taloudessa kuin koka-lehtiä Perun vuorilla, ja tarkoitushan on sama; turruttaminen ja mielen kohennus. Jälkimmäiseen pyritään ja edelliseen päästään. Eikä kahvi ole edes hyvää, se on tunnustettava. Mutta jokin siinä hyväilee kulkurimiestä, retkeilijää, veneilijää, mökkiläistä. Kahvi sanoo minulle: Sinulla on oikeus olla tässä. Sinulla on oikeus olla elämässä. Sinun ei nyt tarvitse tehdä mitään. Rauhoitu. Olet nyt omassa henkilökohtaisessa paratiisissasi lämpimän kahvikupin kanssa. Ulkona kylmä maailma.
On sunnuntai, (eipäs kun lauantai (!)) ja aamu kuluu perheessä kahden tietokoneen ja yhden nettiyhteyden parissa. Ekan kupillisen otan parin kakkupalan kanssa sohvalla selällään. Hieman hankalaa, tyynyt luisuu alta ja hiirialustaan ei pääse hyvin käsiksi. Syötteet, Twitter, Twitteristä Paljon kimmokkeita, Kirjanmerkkien järjestelyä (taas!).
Toinen kupillinen olohuoneen keinutuolissa, tuttu pahvilaatikko alustana. Countryä ja Irkkumusaa tästä minikoneesta. Kirjoittelen 8:aa eri artikkelia. SIVUAJATUS: Ovatko kappaleet artikkelissa partikkeleita ???. Välillä ihailemaan ja auttamaan perheenjäsenen Picasa-kuvankäsittelyä.
Kolmas kupillinen taas keittiössä, uudelleenlämmitettynä. Loppupuolella palasin isommalla koneella verkkoon. Syötteitä ja Twittejä oli tullut, pitäisi pariin vastata, mutta ensin on kirjoitettava jutut. Blogitekstejä en nyt laita, mutta sensijaan keksin laittaa kirjanmerkkeihin SIIRTO-kansion. Täällä iso ja pieni konemme antavat vinkkejä toisilleen.
Google Chromen kirjanmerkkini siis PÄIVITTYVÄT. Mutta kumpi kone päivittää kumman??? Nyt en ainakaan aio tehdä pieneen koneeseeni yhtään muutoksia kirjanmerkkeihin. Varmuus on nyt parasta.
Se kahvi, siis oli lopussa. Nyt on jo 13.15 kello, ja kauppaan pääsisi hakemaan täydennystä. Onkin otettava taas kaksi pakettia. Kulta- tai Juhla-mokkaa. Sillä tämä kansa elää ja nauttii olostaan. Vaikka pahaahan se on, se on toki jokaisen myönnettävä. Kermalla ja sokerilla siitä saisin hyvää, mutta niitä ei elimistö enään kestä.
Muistan, kuinka meille kerran oli tulossa vieras. Sanoin:
= Tuo omat pullat, meillä ei ole mitään.
Vähän ajan päästä muistin jotakin:
= Ja tuo suodattimet. Nekin on lopussa
Kiiruhdin vielä tarkistamaan kahvipurkin.... ja...
= Tuo kahvia myös. Sekin on lopussa.
Sunnuntaina asiat ovat kunnossa. Lauantai-iltana jätin kahvin juomatta, otin sensijaan lasin vettä, pari kuppia teetä, ja hyvät unet sain pitkästä aikaa. Ja nyt taas kahvia on. Ja sunnuntai-aamu on ihmeen rauhallinen. Raskaat pilvet vyöryvät Helsingin yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.