Sitten alkoi kahlaaminen, ja se olikin melkoista menoa ummessa olevaa metsätietä myöten. Minä näes olin pihdannut kenkähankinnoissa. Kun kerta olin maksanut 99 markkaa CanadaBootsesta, jotka nyt oli jo roskissa, niin olin sisukkaasti päättänyt odottaa kevän alennusmyyntejä. Retkiin tulisi kitkerä sivumaku, jos joutuisi ostamaan 300 Euron kengät.... Siispä tavalliset lyhytvartiset kengät... Ja vähän päästä tiputtelin lumia kengän sisältä pois. Varmaan kymmenisen kertaa tuuskahdin nenälleni, ja tuntuipa kaupunkilaisen jäntereistä laiskuus karisevan eritoten ylämäessä. Metsä oli kaunista, välillä aution hiihtoladun poikki, sitten kallioiselle alueelle. Muutama pikkupuro ylitettävänä, umpihangessa kiertäen. Sukat olivat jo märät, mutta en viitsinyt vaihtaa. Tällaista hauskaa kaupunkilaisen metsäilyä. Ja kartta turvallisesti kotona, ettei vaan pääse kastumaan. Tuttuja reittejähän nämä ovat, mutta aina on mahdollisuus erehtyä. Viittä päivää aikaisemmin oli polkua varmaan kuljettu, että ei se vallan mahdoton umpinen kuitenkaan ollut.
Vielä pieni alamäki ja sitten olinkin jo mökillä. Avainta koittaessani minulle tuli hämäävä tunne; oliko lukko jo ollut auki? Olisi pitänyt ensin suoraan nykäistä. Kiireesti kuivat sukat jalkaan, villasukat päälle ja tulia sytyttelemään. Hain ämpärillisen lunta sulatettavaksi (Kaivokin olisi kyllä toiminut!!!) ja touhotin muutenkin olemistani kuntoon. Mökkiin on aina mukava tulla, kun saa olla yksin, sillä rauhallisuuttahan tänne on tullut hakemaan. Jos olisi muita ihmisiä, niin ne usein myös haluaisivat lämmittää mökin aivan liiallisesti. Pakkasta oli ulkona muutama aste ja mökki on varsin kylmä, kamina jakaa aluksi lämpöään varsin nihkeästi.
Oloni on siis aluksi varsin epämiellyttävä, kylmä, mälkä ja lievästi kenkku. Mutta kun minä satun pitämään sellaisesta! Ei haittaa tippaakaan! Ihmisen kroppa kun on tarkoitettu nimenomaan tällaiseen, juuri tällaisessa ihmisen terveys säilyy parhaiten. Eräs nuori basso-kitaran soittaja venekerhon yövartiossa sanoi; "paleleminen on asennekysymys. Niin mä sanon aina kavereilleni kun ne valittaa palelevansa".
Hieron jalkani kuivaksi, lämpimäksi. Yritän ojennella niitä lähelle avointa kamiinanluukkua. Siihen eteen olen järjestänyt nojatuolin ja jalkarahin. Kelpaa siinä odotella olonsa kohenemista ja kämpän lämpiämistä. Lunta on sulamassa kahdessa kattilassa.
Mökin tunnelmalliset hirsiseinä, jyhkeä kivinen avotakka jota en käytä, ja isot ikkunat; siinäpä sitä hirsimökin hämyistä tunnelmaa. Valoisaa aikaakin riittää vielä moneksi tunniksi. Lisäilen puita kamiinaan, pidän varsin pientä tulta, 5 pientä oksaa kerrallaan. Sillä täällä ei polteta "klapeja", vaan risukoiden harventamisesta syntynyttä jätettä. Se on ekologista. Kun lumi on sulanut vedeksi, kaadan sitä kahvipannuun jossa se kiehuu nopeammin. Käytän talon trangiaa, koska omaa ei ole mukana. Sitten pöydän ääressä tulojuomat; teepussitkin ovat unohtuneet kotiin, eikä kaakaotakaan ole. Aamulla kotona piti konettaa niin tiiviisti, ettei tuota varustelistaa ehtinyt edes ajatella... No, tämä on tälläinen vuorokauden reissu ja reppua pakatessani mietin lähinnä jotakin asemanseudun kahvilaa muonanjatkajana.
Mökki siitä lämpeni hiljalleen, mukavuutta syntyi; ensimmäisen kerran olo alkoi tuntumaan jopa inhimillisen mukavalta. Kaiversi jopa sielua se ajatus, ettei ollut mini-tietokonetta mukana. Vain kynä ja 5 A-4 paperia. Taskusta tarkistamalla totesin, että kitaranviritin sentään oli mukana, ja Zen-soitin, mutta ei kuulokkeita :) Tämmöistä tämä kaupunkilaisen retkeily on. Aikoinaan ruskaretkelle lähtiessä repun pakkausta hiottiin viikkokaupalla, nyt on kunnia-asia, että kamat saa heitettyä vartissa säkkiin. Jos jotain unohtii, niin pärjätään ilman.
Kävelin pihalla, lammen rannalla oli avanto saunojia varten, se oli pienessä jäässä. Saunaa en tietenkään henno lämmittää vain itseäni varten. Saan hienoja kuvia, ja valon muuttuessa maisema aina muuttuu. Lähempänä hämärää sininen sävy lammella näkyy upeasti puiden välistä. Olen tallannut vain yhden polun rinteelle, josta käyn lunta hakemassa. Se kiertää kaivon (!!), jonka kampea en edes kokeile! Lystikkäitä nämä kaupunkilaiset, eikö vain? Saha- ja kirvestyöt jätän huomisaamulle.
Ja niinhän se tunnelmallinen, ihana korpimökin ilta saapuu jyhkeän kuusimetsän keskelle. Kahvipannu kiehuu kaminan päällä, lämpö hohkaa uuninluukusta; kyllä nyt ovat varpaat lämpimät! Ja aika rientää kuin siivillä; Luen kämppäkirjan jutut vuoden ajalta. Itse olin täällä 10 kk sitten edellisen kerran. Kirjoittelen muutamaa runoa ja unohdan kotisoiton ajan. Onko kello jo noin paljon?! Ei tässä totisesti tule aika pitkäksi. En lainkaan kaipaa tietokonetta. Katselen ulos, tutkin takkaa ja hirsien muotoja. Ihailen katon jyhkeitä parruja. Mietin jopa, että joku myöhäinen tulija saattaisi vielä saapua töitensä jälkeen.
Olen vahvassa korpimökin tunnelmassa. Nyt vasta sytytän viisi tuikkukynttilää avotakan reunalle ja kaksi tavallista pöydälle. Jätän itse tuomani kynttilät kämpälle.
Jatkan iltakahvia lisäämällä kupillisen vettä pannuun. Ai että on hyvä olla. Tulee mieleen, että pitäisi myös kotonaan joskus järjestää tällainen tunnelma-valaistus; kynttilät pöydällä ikkunan edessä.
Eikä ihminen muuta kaipaa. Täällä on hyvä olla ja tämä on ihmisen luonnollinen ympäristö. Tässä on kaikki mitä tarvitaa. Mökin lämpö ja valo, ja paljon tilaa mukaville ajatuksille.
Korpimökin ilta vaihtuu yöksi. Hämäryys valtaa kämpän.
Vain kaksi pientä tuikkua vielä hetken palaa takan reunustalla.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.