TUNNUSTAN SEN, IHMISTÄ NYT ETSIN.
Sokrates oli kai juuri karkotettu Ateenasta.
Diogenes kulki öljylyhty kädessään keskellä kirkasta päivää.
Hän kumartui lähelle jokaista vastaantulijaa ja tutki tarkasti tämän kasvoja.
- Mitä etsit, nero ? Lyhtyinesi?
- Tunnustan sen, ihmistä nyt etsin.
- Eikö ihmistä löydy Ateenasta?
- Kummallista. Hänet on karkoitettu!
Ja pitkään vaellettuani tässä nettiviidakossa, joudun minäkin palaamaan alkupisteeseen.
Tekniikka on kivaa, viihde hauskaa, ohjelmat toimivat välillä upeasti, mutta...
Ihmiset ovat tärkein syy, miksi täällä verkossa viihtyy.
Tässä maailmassa, jossa raha, tekniikka voima ja valta jylläävät, on ihminen aika pieni.
Jokainen ihminen käy omaa elossaolon kamppailuaan.
Ja ihminen kokonaisuudessaan, lajina, on taas uusien haasteiden edessä.
Ja minä. Tunnustan sen. Ihmistä nyt etsin.
- Eikö ihmistä löydä verkosta ?
- Kummallista! Hän on kovin ahdistettu...
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.