Eräältä veneretkeltä palatessani löysin vatsastani helposta paikasta punkin; pihdit olivat kuitenkin veneellä ja minä kotona. Yritin poistoa ensin vanhalla rasvakonstilla; ei onnistunut.
Sitten sinolia, siis keittimissä käytettävää polttonestettä, hitaasti tipoittain punkin päälle; lähtipäs minuutissa. Talouspaperia piti olla käsillä sotkujen siivoamisessa. Jälkitoimena suoritan aina punkille polttohautauksen; keittiön metallisen laguaarin pohjalla vien palavan stidin sen lähelle, kunnes se kärähtää; sitten huuhdellaan alas viemäristä. Suosittelen kuitenkin, että tumppaat sätkäsi ennenkuin kaadat Sinolia päällesi. :)
Poistettua punkkia ei saa koskaan heittää luontoon, missä se mahdollisesti pääsee jatkamaan sukuaan.
Pihdeillä poistettaessa ei saa repiä punkkia liian voimakkaasti, eikä saa kiertää kuin ruuvia, jolloinka sen tarttuma-pihdit varmasti hajoaa ja jäävät ihoon; Tartutaan punkkiin, vedetään tasaisesti ja rauhallisesti ulos; kierretään vain puoli kierrosta. Pidetään painetta yllä kunnes punkki hellittää otteensa.
Ja taas polttohautaus.
Jos punkki on saanut imettyä verta, on polttohautauksessa riskinsä. Kun punkkia kuumennetaan, se aikanaan räjähtää ja veri roiskuu kaikkialle, luultavasti juuri sinun silmillesi. Kannattaa siis pitää jotakin suojaa yläpuolella.
Muuten olen sitä mieltä, että... Taudit eivät terveeseen ja reippaaseen ihmiseen tartu kovin helposti. Itselläni ei ole borreoloosirokotusta, enkä ole mitään muutakaan rokotusta ottanut 30 vuoteen. Jos nukkuu vuodessa 60 yötä keskuslämmitysjärjestelmän ulottumattomissa niin saa siitäkin tietyn määrän vastustuskykyä. Lisää vastustuskykyä saisi terveistä elämäntavoista, mitä itselläni ei valitettavasti ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.