Hauskasti sanottu, bussissa kuultua

Olin joskus 2000-luvun alussa bussissa menossa kohti Viikkiä.  Edessäni istui kaksi nuorta tyttöä, tätä kännykkäsukupolvea, juttelivat ihan hauskasti omista asioistaan.  Äkkiä he huomasivat, että joku heidän tuttunsa tuli bussiin ja istui bussin etuosaan.  Tämä piti tietenkin saada kutsutuksi joukkoon, mutta kuinka se tehtäisiin?  

- Hei!  Soitetaan sille.     

Kännykkä esiin, soitto, ja kohta siihen vastattiinkin.  

Mitkä olivat sitten ne maagiset kolme sanaa, jolla tytöt esittivät kutsun ystävälleen ennenkuin tämä ehti edes sanoa mitään puhelimeen?  Näin:   

- HILAA PERSEES TAAKSEPÄIN!

Ja iloista hauskaa naurua päälle.  

Mutta kutsu ei tehonnutkaan.  Eikä olisi voinutkaan tehota.  Sillä puhelu ei ollut mennyt kännykkään, vaan tytön kotiin, jossa äiti oli hämmästyneenä kuunnellut.  Eikä varmaan osannut siirtää mainittua ruumiinosaa haluttuun suuntaan.  

No, soitto kohta uusiksi ja pian kolmikko pääsi yhdessä jatkamaan mukavaa jutteluaan.