Blogiini ilmestyi Ruotsin lippu, tervetuloa. Liekö sukulainen, joku veneblogien kautta tullut tai Göteborg-aiheiden johdosta. (Haa, ny kan jag skoja också lite... :) )
Ruotsillahan on vuosikaudet ollut turvaisa olo, kun Norjan on suojannut heitä Pohjois-Atlantin myrskyiltä ja Suomi pahoilta venäläisiltä. Kyllä siinä on kelvannut kauniita lauluja tehdä ja hienoa kulttuuria kehittää. :)
Ruotsin insinööritiede oli historiallisesti tasoltaan lähes Saksan veroista, useita loistavia keksintöjä kaivosteollisuudessa, majakoissa ym. Kasvitiedettä unohtamatta.
Musiikillisesti olemme saaneet nauttia suuresta ja hedelmällisestä vuorovaikutuksesta, kiitoksia. Ihailen slager-perinnettänne ja kuuntelen säännöllisesti Kaffekvarn-ohjelma. Mukavaa haitarimusiikkia ja laulua. Tuntuu, että Ruotsissa oli loputon määrä taitavia lauluntekijöitä.
Minulla on paljon sukulaisia Ruotsissa. Siitä taisinkin jo kirjoittaa aikaisemminkin.
Ja.... No, en minä nyt keksi enempää sanottavaa. Kyllä me kaikki tiedämme mikä Ruotsi on.
Ihan hyvä maa... Neljänneksi paras naapureistamme... :). Heja, Sverige!
Katselin ihaillen ja liikuttuneena Prinsessahäitä (Jaa.. olihan siellä prinssikin). Lauloivat silloin siis ulkoilmassa kai yli 100.000 ihmisen voimin Ruotsin kansallislaulun, ja SÄVELASKELTA ALEMPAA, kuin nuoteissa on.
SIIS kai D-duurissa, joilloin korkeimmaksi lauletuksi säveleksi tulee G! Se on siis aika matalalta, tietenkin, jotta yleisö pystyi sen laulamaan hyvin mörisevillä matalilla äänillää. Melkoinen ero esim. USA:n kansallishymniin verrattuna. Se on G-duurissa ja menee tavattoman korkealle.
Kertonee jotakin pohjoismaalaisten ja amerikkalaisten kulttuurieroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.