Minulle on tosiaan tullut erittäin myönteinen kuva näistä Gaddafia vastaan taistelevista joukoista. He vaikuttavat tavallisilta, vilpittömiltä ihmisiltä. Ja kuten jo aikaisemminkin sanoin: Olin vaikuttunut siitä, että heissä ei ollut sitä raivopäistä vouhkaamista, mikä on tyypillistä kiihkouskovaisille. Vaikka he olivat juuri joutuneet ampumisten todistajiksi, niin he silti olivat inhimillisiä ja käyttäytyivät fiksusti.
Ihailuni siis suuntautuu siihen päin, että nämä ovat pääosin hyviä ihmisiä.
Mutta varmaan kansaan mahtuu monenlaista väkeäå. Varmaan joukossa on väkivaltaisia, ahneita, pahoja, rosvoja ja vaikka mitä. Mutta varmasti niitä on vähemmän kuin Gaddafin joukoissa.
Kannattaako heitä sitten aseistaa? Kääntyvätkö ne aseet ja pommit joskus lahjoittajiaan vastaan?
Sitä kysymystä suuret ja viisaat valtiomiehet 30 eri maasta pohtivat tällä viikolla Lontoossa. Nyt jahkaillaan taas torstaihin asti. Ja Gaddafi jauhaa Misuratan kaupunkia palasiksi.
Mutta yksimielisiä ollaan siitä, että Gaddafin on lähdettävä, siviilejä suojellaan ja Libyalaisille taataan mahdollisuus itse päättää oman maansa tulevaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.