Huomenta! Kahvi maistuu Blogaajalle ja tietokoneen käyttäjälle.

Keitän aamulla pannullisen kahvia, puoli litraa.  Retkeily/veneilytyyliin; Suodatinkahvin porot suoraan pannun pohjalle.  Se ei haittaa juodessa yhtään, varovasti kaataen ne kyllä jäävät pannun pohjalle.  Viimeisestä kupillista kaataessa on oltava varovainen, poroja toki kuppiin tulee, mutta enimmät niistä jäävät kupin pohjalle.

Aivan turhaa sivistystä tuo kahvinkeitin ja suodattimet. Sitäpaitsi pannussa kahvi on paljon kuumempaa.  Ja sitä on helppo lämmittää hiukan uudestaan ja tarvittaessa vaikka jatkaa.

Mikähän siinä on, että kahvi on nyt ruvennut maistumaan entistä enemmän.  Aamulla on pannun kahvaan tarttuminen aina ensimmäisenä mielessä. Se on rutiini ja tapa, jota ilman ei voi olla.

Huumettahan se kai on.  Kahvipurkki on kaunis ja joskus se tulee avattua ihan vain kahvin tuoksua haistellakseen.

Kahvi on myös hyvä mietiskelyjuoma.  Voi varata vaikka kolme tuntia pannullista kohden, istua, unelmoida, tuijotella ikkunasta ja ehkäpä löytää itsestään jotakin uutta.  Jokainen päivä on erilainen ja voi tuoda mukanaan jotakin uutta ja erityistä.

Kahvin maku on yhdistelmä pehmeyttä, karvautta ja .... jotakin muuta.  Sitä on vaikea määritellä.  Kahvissa on jotakin, jota missään muussa nautintoaineessa ei ole.

Siis; kahvitelkaa, mutta älkää kaatako kahvia näppiksen päälle.