Sattuneesta syystä pukeuduin eilen mustiin, pitkästä aikaa. Puvun lisäksi asuun kuului pitkä, musta takki, jossa oli ruudullinen vuori. Takki oli malliltaan hyvin vanhanaikainen, ostettu varmaan vuonna 1973 !! Ihan ehjä ja siisti vielä, se oli sitä viimeistä vuotta, jolloin tässä maassa vielä tehtiin kelvollisia kulutustavaroita. Tuo asu oli minulle hyvin outo, mutta muuta vaihtoehtoa ei nyt ollut tarjolla. Ja ajattelin, että kyllähän sitä nyt yhden päivän hyvin kestää esiintyä naurettavassa asussa. Lyhyellä ihmisellä, 174 cm, tuo asu saattaa ehkä näyttää hieman epäsopivalta.
Tämä takkimalli on sitä samaa, mitä Al-Caponen gangsterit pitivät Chigagossa. Haulikon saa tarvittaessa helposti piilotettua sen alle.
Mutta tähän tuuliseen, kylmään päivään tämä takki sopi nyt erinomaisesti. Musta otsapanta sallittiin tyylirikoksi tässä ilmastossa. Tämä takki suojaa hyvin sisävaatteissa kulkijaa. Vastoin odotuksiani miellyin tähän takkiin ja tunsin oloni hyvin kotoisaksi siinä. Siinä oli mukava kävellä, se suojasi koko vartalon tuulelta, bussissakin sen kanssa oli luonteva istua penkillä. Ja huomasin myös, että tämä erilainen puku vaikutti asenteeseeni ja olemukseeni; sitä ikäänkuin pystyi olemaan eri ihminen ja ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Tähän tarkoitukseen ja tällaiseen hieman juhlavampaan tilaisuuteen se oli juuri oikea. Tosin meidän yhteiskuntamme on hyvin vapaamielinen ja vanhemmatkin ihmiset tulevat tilaisuuksiin välillä hyvin arkisesti pukeutuneina. Pipon pitäminen ulkoilmassa -1 lämpötilassa on sallittua ja järkevää.
Taisi aikanaan tämä takki maksaa 300 markkaa. Saatan tulevaisuudessakin toisinaan ottaa tämän puvun käyttöön, jos ei muuten niin päästäkseni eri mielentilaan ja tunnelmaan. Ehkä pidän toisinaan pukuakin päällä. Tavallinen asuni on hyvin arkinen, pidän kesät talvet T-paitaa, hyvin harvoin flanellipaitaa. Puseroa tietenkin lisäksi nyt kylmillä ilmoilla. Inhoan helteitä, olen pakkasen poika.
Kaksi vuotta sitten revin kesätakista raivoissani vuorin pois. Ärsytti kun en löytänyt keveitä vuorittomia takkeja.
Mutta jos siis näette stadin keskustassa tällaisen lyhyen, mustatakkisen hahmon kylminä päivinä, niin se saatan olla minä, joka olen kehittänyt uuden identiteetin. Pieni tietokonesalkku on ehkä olalta riippumassa. Kun tämä vuosi sitten aikanaan kääntyy syksyyn, niin takin taskuun on hyvinkin saattanut ilmestyä jonkinlainen pienoistietokone. Sellainen, joka teholtaan ja vaikutukseltaan reilusti voittaa niiden Chigagon gangsterien haulikot.
Ja mitähän hauskaa tämän erikoisen, mustatakkisen hahmon päässä nyt liikkuukaan...
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.