Lyhyt viesti täynnä outoja merkkejä lensi unessa yli valtamerten...

Blogaaja näki painajaisunta, hän liikehti levottomasti sängyssään.  Yöpöydällä oli kahvikuppi, josta oli vielä puolet jäljellä....

... Hän oli ydinvoimateknikko.  Hän pyöri mutaisessa tulvavedessä.  Hän sai välillä päänsä hetkeksi nostettua ylös ja pystyi haukkomaan hieman hengitysilmaa.  Sitten vyöry, jossa oli sekaisin laudankappaleita, vaatteita, leluja, autonsirpaleita, kattotiilejä ja kaikkea muuta mahdollista hautasi taas hänet alleen.  Hän työnsi kätensä taskuun, jossa oli taitettu paperi.  Paperissa luki; - Ylimääräiset turvatoimet erikoisten ja odottamattomien tapahtumien varalta.  Se oli hyvin lyhyt lista.  Hän muisti, että hän oli varovasti ja kiertäen puhunut siitä esimiehilleen.  Nämä olivat varovasti ja kiertäen puhuneet hänelle voimalan tuotto-tavoitteista, bonuspalkkioista, johdon bonuksista, ylenemis mahdollisuuksista.  Ja hänet oli jopa esitelty eräille näistä , jotka omistivat nämä voimalat.  Ja he olivat puhuneet hänelle siitä, kuinka kaikki mahdollinen turvallisuus oli jo hoidettu kaikella mahdollisella tavalla.  Ydinvoimateknikko sai hetkeksi nostettua nyrkkiin puristetun kätensä mutavyöryn yläpuolelle.  Hän aukaisi nyrkkinsä, tuo pieni paperinpala antoi tuulen tarttua itseensä, antoi tuulen nostaa itsensä ja lensi kauas ilmojen teille.  Sitten hän vaipui mutavyöryn alle ja hän tiesi, että tämä sama kurimus oli tarttumassa Ydinvoimalaan.  Hänen ydinvoimalaan.
     Blogaaja näki edelleen levotonta unta.  Hän näki pienen paperipalan, joka lensi yli valtamerten.  Siinä oli pientä, outoa merkintää, jota hän ei ymmärtänyt.  Mutta hän tiesi, että siinä oli kysymyksiä ja hätää.  Ja ehkä siinä myös epäilyksiä.  Blogaaja näki, kuinka paperi muuttui painavammaksi, eikä enää jaksanut lentää.  Tuuli heikkeni, ja paperinpala vaipui alemmaksi kohti valtameren pintaa.
     Blogaaja heräsi.  Hänellä oli KauheaKramppi.

Hän muisti unensa ja ymmärsi olla kiitollinen siitä, että se ei ollut totta.
Hän keitti paksua mustaa kahvia, istui pöydän ääreen ja katsoi ulos.   -Huh!  Hän sanoi.
Onneksi tilanne ei ollut hänen osaltaan niin paha.

Hän joi kahvia ja hiljalleen hän oivalsi; Tilanne oli vielä pahempi.  Paljon, paljon pahempi.
Sillä nyt hänen olisi päätettävä, mitä mieltä hän itse olisi.
.