Palautan pulloja parin kuukauden ajalta, kaksi isoa rommia, Baltica, yksi pieni. Toffee-likööri (kokeilu) ja Triplesec (Oi! sinä ihana Anis!!!). PaulMason, oudonmuotoinen valkoviinipullo ystäviltä....
Kotiin jäi vielä kolme, jo aloitettua muovista pientä taskumattia, Corona-Brandy, Yrttisnapsi ja Barbados-rommi; tämä viimeinen tuntui kuin lantratulta, pettymys. Vähän liiallista länträämistä tämä nyt on ollut, nolottaa... Mutta pientä iloa elämään ja irtaantumista arjesta ja laiskottelua.... Kävelen siis puoli kilometriä Prismaan, josta ostin nämä surkeat 2-laatua olevat lenkkarit, joilla kävelen Prismaan. Matkalla on sopiva tilaisuus muistella Alkoa.
Tässä välissä käyn kurkkaamassa Pakinaperjantain sivulta, voisiko tämän tekstin jollakin kauhealla aasinsillalla ympätä tämänviikkoiseen kisaan; Teemana on Kuiskaaja! Vautsi, voisi onnistua.
Veljeni oli kerran palauttamassa pulloja ALKOON. Hän odotti tiskillä vuoroaan, kai siellä jossakin tehtaankadun tienoilla. Hän oli järjestänyt 16 viinipulloa (Ah! Sivistystä ja tapoja!) riveihin, neliöön; 4,4,4, ja 4. Siitäpä on myyjän (=tyhjien pullojen ostaja) helppo laskea ja todeta tämä määrä.
Myyjä sitten tulikin aikanaan, pysähtyi ja leukaansa nyökytellen tarkasteli pulloja, pitkään.
- Viisitoista. Sanoi Myyjä.
- Kuusitoista, Sanoi veljeni. Hieman ihmeissään, mutta itsepintaisesti.
- Viisitoista. Sanoi Myyjä.
Veljeni ihmetteli, katseli pulloja. Kaikki oikeita, aitoja Alkon pulloja. Ja 4,4,4, ja 4. Häh?
Myyjä otti yhden pulloista. Kohotti sen. Ja nopealla kädenliikkeellä sai sen korkin auki. Ja sai sen auki vieläpä niin, että korkki lensi vaudissa muutaman metrin päähän ja osui suoraan roskakoriin.
- Kuusitoista. Myyjä sanoi, asettaessaan pullon takaisin tiskille.
Ja niin veljeni sai rahansa. Tämä tarina ei kerro, mitä hän osti. Eikä myöskään yritä puolustella sitä, että joku myy, tai joku ostaa, sellaisia pulloja, joissa on kierrettävä korkki. Sillä eihän sellainen ole puolustettavissa.
Minä puolestaan olin kerran ostamassa, siis jonottamassa, ja käsittääkseni myös siellä jossakin Etelä-Helsingissä, Alkossa. Joskus ehkä vuonna 73...
Seurasin, kuinka myyjä, kovaan ääneen ilmoitti aina summan. Heti perään viereisen kassan myyjä ilmoitti voitonriemuisesti vielä isomman summan. Seuraavien asiakkaiden ostokset tuntuivat ajoittuvan taas juuri niin, että myyjillä oli taas tilaisuus ilmoittaa loppusumma suureen ääneen juuri samaan aikaan. Ja oi sitä voitonriemuista sointia, kun sain päihittää naapurikassan summan. Olihan meillä hauskaa, mutta ehkä siinä jonossa vienon hymyn säestyksellä suht jäykkinä seistiin. Apteekissa kuiskitaan, mutta viinakaupassa ei.
Minun mielijuomiani olivat aikanaan makeat liköörisekoitukset; ehkä Coca-Colan kanssa, Apricot-Brandyä tai jotakin vastaavaa. Sittemmin olutta ja viime vuosina olen yrittänyt välttää sokeripitoisia juomia. Punainen kirsikka, nesteessä säilytetty, on pakollinen. Sitruunalohko, jos sattuu olemaan. Jääpaloja ei nykyään saa, kun ei ole pakastinta. Saksalainen liköörityyppinen viina; JägerMeister, on upeaa. Nyttemmin otan ehkä pari olutta ja niiden väliin jotakin terävää... Ja ryyppäämisistään pitäisi oikeasti jutella vain kuiskaten; sovitaan siis, että tämä on kuiskaus...
Mutta se kuiskaus siis; kuiskaus aasinsillalla. Se ei ole sitä, mitä se Edward Munch Huuto -maalauksessaan esittää. Silloilla voi huudella avoimesti, mutta toreilla ja turuilla joskus kuiskitaan. Ja tavallisin kuiskaus on se; Onks tietoo? Kai minua on useasti pyydetty ostamaan viinaa tai tupakkaa, mutta, mutta olen keksinyt mukavat tavat välttää nämä pestit.
Perunatorilla myytiin mietoja huumeita -70-luvun taitteessa niin, että huulet vain liikkuivat, mutta ääntäkään ei kuulunut. Veli opetti, että kuului kohteliaasti hieman kääntää päätään.
Ja joskus kuiskitaan joku huomio jostakin ihmisestä, kun ei haluta tämän kuulevan. Kuiskaus on siis rajoitettua viestintää. Se on ikäänkuin näitä nykyisiä rajoitettuja verkkopalveluja, joissa muodostetaan "piirejä", joille tietoa jaetaan. Kaikille jaettu kuiskaus ei ole kuiskaus; se on huuto. Väärin jaettu kuiskaus voi kantaa yllättävän kauas. Pahimmassa tapauksessa se voi tulla huutona takaisin. Ei kuiskaus miestä pahenna, vaan mies itse. Kuka sen kuiskasi? Ja kuiskaus on englanniksi whisper. Kuiskaten kerron salaisuuden.... Joka toiselle kuiskaa, se kaiken tietää...
Joo. Sellaista. Mutta tänään kaupassa ei kuiskattu. Sanoin ääneen; "Siellä on 20 ihmistä jonossa". Ja; "Sieltä on korit loppu". Ja kuulin erään mielipiteen kassan kyvystä .... No. Myyjän työ on rankkaa. Ja kauppiaat pihistävät henkilökunnan määrässä ja palkassa. Mutta suomalaiset jonottavat kärsivällisesti. Suomalaiset ovat jonotuksen mestareita. (Venäläiset maailmanmestareita). Eikä jonossa kuiskita. Jonossa ei kuiskita, mutta bussijonossa etuillaan.
Kotona pieni pettymys; ostin kopparbergiä ruskean tölkin, mutta se olikin siideriä. Pitäisi kieltää makeiden litkujen myyminen oluen värisissä astioissa.
Pakinaperjantain teema http://leelia.vuodatus.net/blog/2956860/247-kuiskaaja/
.
Hyvä on pullot viedä ennenkuin niistä veron joutuu maksamaan. Kiitti kommentistasi, en het silleen tajunu mitä se tarkoitti.
VastaaPoista