Minä taas toisinaan liikun tuolla kaupungilla heikot eväät mukanani. Minulla on vielä se ongelma että "tankkaus" (typerä sana) on välillä ongelmallista; aivan tyhjään vatsaan on paha syödä mitään kovin raskasta. Tuota ravintoshokkia pitäisi pehmentää jollakin; lasillisella olutta tai salaatti-annoksella.
Minä olen toisinaan, ehkä 3 viikon välein, päätynyt tuohon olut-vaihtoehtoon. Ostan 6-7 olutta, ja käytän niistä 3, joskus 4. Nestevajaus kaupungilla liikutun päivän jälkeen on melkoinen, ja se myös täydentyy siinä sopivasti. Ja sanottakoon oluesta mitä pahaa vaan, niin siinä kuitenkin on jotakin, joka helpottaa ruuansulatusta ja ravinnon imeytymistä. Ja olut on parempi vaihtoehto, kuin kermakahvit leivosten kera.
Myös psykologinen vaikutus oluella on suuri. Se kylmä olut sanoo mukavasti miehelle, että hänellä on oikeus olla olemassa. Joskus kun käy niin, että ei ole lähellä ketään, joka sanoisi sellaista. Ja sitten ensimmäisen pullollisen jälkeen alkaa olla hyvän ruuan vuoro:
Nyt satuin näkemään kaupassa näitä Pariisinperunat, 500g, valmiita, pieniä pyöreitä perunoita. Kokeilin niitä, ja kyllä ne tällaisen reppumiehen muonaksi ovat sopivia. Siihen lihapyörykät ja salaatit lisukkeeksi, niin kylläpä on hyvää muonaa ja ennenkaikkea valmistuu todella nopeasti. Huomasin myöhemmin, että perunat kannattaa halkaista ja lämmittää niitä 3-4 minuuttia, sillä eivät ne ehkä ihan kypsiä taida kuitenkaan olla.
Muonana tämä oli erinomainen löytö ja taitaa täksi kevääksi jäädä minun ruokalistaani. Seuraavana päivänä löysin näitä myös omasta lähikaupastamme ja tällä kertaa keitin ne sekä lihapullat kattilassa. Sitä näet tuo taas entisestään kohonnut painoindeksi vaati tekemään.
Mutta venerannassa käydessäni totesin myös erään hälyttävän asian; lumet sulavat vauhdilla veneen ympäriltä ja aivan kohta joudun työhön.
Viimeinen vapauden viikko siis alkamassa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.