Battler Britton, White-Cliffs of Dover, Normandian maihinnousu, Margaret Thatcher, Pickwick kerhon paprut ja kaikki nuo ihanat muut kirjat ja sarjat. Sumujen saari, vihreät nummet, Sherlock Holmes, Viisikon seikkailut, Darthmooren synkät nummet ja Walesin vihreät kummut. Jylhät kalliot, jotka putoavat Atlanttiin, Eddystonen majakka ja hinaajat, jotka huutavat Thames-joen suulla. Ja Taisteluristeilijät Gneisenau ja Scharnhorst jotka luikkii kanaalista sillä aikaa kun puolustava kenraali on paraatikatselmuksessa.
Ja valkokypäräiset siirtomaaherrat Intiassa ja etelä-afrikassa ratsupiiskoineen. Illalla nautitaan mehuja bungalovin kuistilla alkuasukaspalvelijoiden nöyrinä odotellessa. Hävittäjät ilmavoimista ja hävittäjät laivastosta pyyhkivät Falklandsaarilla pois 1800 luvun Afganistanin nöyryytykset.
Ja arvokkaasti ja fiksusti vetäytyi britannia siirtomaistaan, kun aika tuli, päinvastoin kuin Ranska, joka tuhersi Vietnamin siirtomaansa sodaksi lännen kultapojalle, Amerikalle. Siirtomaaselkkauksissa väsynyt Britannia osasi tunnustaa tosiasiat ja maailman mutoksen ja vetäytyi kirjastoonsa konjakin ja sikarin pariin.
Englanti. Land Of Hope And Glory soi tuhansissa kivisissä kirkoissa. God Save The Queen kaikaa kivisissä linnoissa kuningashuoneen kunniaa ja maan mainetta.
I Beg You Pardon! Jane Austen. Pride And Prejudice. Luin sitä kädet täristen Uudenkaupungin vierasvenesataman puistikossa. Ja olen lukenut 20 kertaa. Ikuisesti säilyköön uljaat kartanot ja vihertäkööt niiden vehmaat puistot. Ja sukeltakoon mr. Darcy elokuvassa lampeen, vaikka hän ei sitä kirjassa tehnytkään.
Englannin kieli kehittyi vuosisatojen aikana hienostuneeksi välineeksi, joka kelpasi merten hallintaan, maiden valtaamiseen ja ylsi pilviin ja avaruuteen asti (häh! Oli vähän turhan lennokasta.). MAIN SAIL DOWN kaikui maailman merillä suurten purjelaivojen aikaan ja yhä tuntuu tuo huuto kiirivän tuulen mukana.
Jeewes tuo hienostuneesti aamuteen, ja kohauttelee ymmärtäväisesti kulmiaan, kun Isäntä onkin jo siiirtynyt tohtori Houseksi joka on saanut luonteeseensa yliannoksen amerikkalaista pelleä. Mutta niin on koko Englantikin.
160 Vuotta sitten Mississipin ja Atlantin välissä painettiin estoitta piraattikopioita kaikista Englantilaisista kirjoista, imettiin itseensä niiden ihastuttava maailmankuva, kierrätettiin se varieteen ja sirkusareenan kautta ja palautettiin150 vuotta myöhemmin takaisin Englantiin.
Nyt tosin tekijänoikeusmaksut osattiin pyytää.
Ja imivät englantilaiset vaikutteita muualtakin, mutta silti Englanti vaikuttaa niin englantilaiselta, omaltaan, aidolta, alkuperäiseltä. Englanti on Euroopan Kissa. Ylpeä, itsetietoinen ja erillään. Tietoinen omasta erikoislaadustaan. Kusee Ranskan Atlanttiin työntyvälle nenälle aina kun vain voi :).
Eikö Englannin vaakunassa tai jossakin ole leijona? Kai ainakin jossakin... Eiköhän vain se ole sukua Suomen leijonalle, joka tosin on vähän nälkiintyneen näköinen. Englannin leijona on pulskistunut siirtomaa-ajan rikkauksista ja sen se teki Suomalaisen tervan avulla.
Ai, niin, juu... tervetuloa vaan blogiini, Englanti! Hei, kuka sinä olet?
Älkääkä vouhkatko liikaa vastaan Eu-asioissa. Tehkää vaan kiltisti niinkuin Saksa sanoo. Niin mekin tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.