Laptop tietokoneen puhdistus pölystä, ja sen puuskutusongelmat. Philips parranajokoneen puhdistus.

HP läppäri puuskuttaa raskaasti, tuttava vinkkasi, että tuuletusaukkojen puhaltaminen ja imurointi auttaisi. Kun nyt sopivasti koitti puolivuosittainen  :) imurointipäivä, niin:
PS. Pöly on teollisuuden vihollinen n:o 1.

- Imuroin pyöreällä letkulla näppäimistön ja näytön alaosan, varoen naarmuttamasta mitään, pienellä pensslillä hätistelin lopuksi pölyjä näppäimistön välistä. Pyyhin vielä kuivalla talouspaperilla. Usein käytän kostutettuakin paperia.
- Imuroin sivulla olevan tuuletuksen poisto-aukon.
- Suljin läppäärin kannen (en viitsinyt sammuttaa sitä) ja imuroin noin stidiaskin kokoisen ilman sisäänotto-aukon, joka olikin todella pölyinen, ehkä 30% aukosta oli jo peittynyt!
- Hätistelin pölyjä näistä kahdesta, muutaman sentin päässä toisistaan olevasta aukosta monin eri tavoin, puhaltamalla, samalla imuroimalla, pensselillä pyyhkien.
- En huomannut kaataa / varovasti ravistaa pois laitteen sisältä mahdollisesti olevia pieniä hitusia.
- Imuroin muut kaksi tuuletusritilää ( kai emolevyn ja kovalevyn kohdalla..?) ja käytin taas lopuksi pensseliä ja talouspaperia.
- Toistin tuon tuuletusaukkojen käsittelyn.
- Imuroin samalla myös kaikkien liittimien aukot laptopin molemmista kyljistä.

Näppäimistöön jäi valitettavan paljon likaa.  Tunnen, että tämä toimenpide olisi tehtävä lähestulkoon joka viikko.   Seurataanpas tuloksia...

Tilaa HP:ssä on enää 30G vapaana, ja ohjelmia paljon (minulla on vakavia epäilyksiä, että siinä on joku troijalainen Pöpö) ei vaineskaan.  Mutta käynti on paljon raskaampaa kuin ostettaessa.

Philips parranajokoneen puhdistus: Koneessa on kolme pyöreää, taipuvaa ajopäätä, ja irroitettavan kärkiosan sisällä oli valtavasti paakkuuntuneita karvoja.. Kone alkoi juuttumaan.
Puhdistuskeinona en halunnut käyttää ainakaan ensihätään voimakasta imurointia: pelkäsin, että joku osa irtoaa sieltä ja katoaa imurin pölyisiin syövereihin. Siis koputtelin, varistelin, pensselillä rassasin, puhaltelin, ja pienellä pinsetillä varovasti noukin tukkoja koneen pieniä rattaita ja helposti särkyviä nippeleitä sisältävistä leikkuupäistä.
     Sain parin päivän mittaan kuulla useita huomautuksia työn kestämisestä ja laitteen lojumisesta laguaarin vieressä.
     Lopuksi käytin imuria aika vapaasti, mutta täysin puhtaaksi laitetta ei näytä saavan.  Hyvä keino on välillä laittaa kärkiosa koneeseen kiinni, ja käyttää sitä tyhjillään hetkein aikaa ja sitten taas koputella sieltä karvoja pois.  Ja sitten painellaan leikkaavaa osiota sisäänpäin, samalla kuin imuroidaan.

Päivittäisen (joo joo :) parranajon jälkeen olen aina koputellut tuon kärkiosan tyhjäksi, mutta näköjään siis sinne tuota kuonaa kuitenkin hiljalleen kertyy. Nyt on laite varsin puhdas, mutta parrta on kesän aikana roihahtanut vallattomaksi.

     Tämän, kuten kaikkien elketronisten laitteiden kuoriosia on käsiteltävä erittäin varovasti; pienet nipsukkeet, jotka pitävä kuorta kiinni, särkyvät helposti.  Jos tuntee itsensä ärtyneeksi, niin kannattaa ensin käydä potkimassa katujen reunuskiviä ja sitten palata rauhoittuneena tämän tärkeän työn ääreen.
     Useimmat kotitalouskoneet ja laitteet vaativat puhdistusta sisältä. Pölynimuri on tästä ainoa poikkeus.  AI NIIN!  Puhdistinhan minä juuri mattosuuttimen. Se olikin todella likainen.
.

Pariston vaihto auton avaimeen ja muuta elektroniikkatyötä kotona

Vaihdoin muutama vuosi sitten pariston avaimeen ja nyt oli taas sellainen tuntu, että olisi aika vaihtaa, vaikka ei mitään oireita ollut.  Avaimessa näkyi pieni kolo, josta etuosan sai väännettyä erilleen, pieni napsautus vain.  Takimmainen osa vaati taas vähän pähkäily, en ihan muistanut edellisestä kerrasta.
     Kaikkien elektronisten laitteiden aukaisuun päteee sama sääntö; ruuvien aukaisun jälkeen on usein vielä muovikuorissa joku "nipsasutuslukitus", joka pitää pähkäillä auki; ja harkita millä voimalla ja kuinka paljon uskaltaa vääntää.  Avaimesta näki, mistä kohtaa se lähtee jakautumaan, ja siitä sitten väänsin.  Ruuvarin kärki rakoon ja nipsautetaan sekin auki.
     Mitään osaa ei siis saa rikkoa, elikkä järki näissä vääntämisissä mukana.
Joskus kuulin, että avainliikkeet ovat lievästi haluttomia opettamaan asiakkaille näiden aukaisua.  Paristona oli pieni pilleriparisto, jollaisia olin vuosia sitten ostanut 6 kpl, joista siis oli nyt varalla.  Vanha paristo lähti irti kynnen napsautuksella, vieri keittiön lattialla josta sen muutaman minuutin etsimisen jälkeen löysin.
    Valmista tuli, ja kiitoksetkin sain.  Oman avaimeni annan  vielä olla; luotan siihen, että oven saa tarvittaessa auki mekaanisesti.
JA HUOM!   Elektronista avainta ei kannata turhaan klikkailla ilman, että auto on vieressä.  Erityisesti pariston vaihdon jälkeen avain saattaa lukkiutua ja menettää muistinsa.  Tämä ominaisuus on ilmeisesti suoja sitä vastaan, että avaimen varastanut pääsisi kokeilemaan, mihin autoon avain toimii.

     Sitten oli vuorossa kitaranviritin, jossa oli ollut toimintahäiriöitä; pelkäsin sen jopa olevan tiensä päässä.
Seiko ST737 Kitaranviritin oli helppo avattava, neljä ruuvia.  Sisällä ei näkynyt mitään vaurioita, mutta pääsin näkemään vain piirilevyn taustan.  Pienet pikkurilliparistot olin uusinut, ja 1.37 volttia arvelin riittäväksi laitteelle.

     Elektroniset laitteet keräävät sisäänsä pölyä ja rasvaa, ja siksi ne kannattaa puhdistaa.  Tässäkin oli pölyä ja sitä varten minulla on pari maalipensseliä.  Tarkastin, että paristot saavat kontaktin; usein kontaktilangat ovat aika heiveröisiä ja tuppaavat taipumaan.  Tässä en nyt voinut kuin luottaa näköhavaintoon.  Kokosin laitteen, ja testasin.
     Laitteen näyttö oli ollut hämärä ja sitä se oli edelleenkin.   MUTTA: kun näyttöä katsoi hieman vinosti, noin 15-30 asteen kulmassa, niin se näkyi hyvin.  OLIKO sen näyttösuunta muuttunut hieman?  En tiedä.  Mutta tietenkin on luonnollista, että se toimii noin.  Virityksessähän, esim. pöydällä, mittari on katsojan edessä.
     Siis mittari toimii, ja asiat kunnossa.  Ja tämän päivän soittoharjoitukset meni hyvin; 2 tuntia Joululauluja kahdella kitaralla.  Ja alkusoitot yms. improvisoiden.  Olemme lähes valmiita Joulusoittoon.

Ompelutöitä retkeilijän ja veneilijän on hyvä osata. Niin saa kaiken tarvitsemansa ja juuri sellaisina kuin haluaa.

Ja siinähän se on, tämä vanha Singer, joka ei temppuilematta toiminut.  Mutta kun sen kunnolla rasvasi ja öljysi ja katsoi että langankireys on kohdallaan, niin pelitti kuin Etanatikku parhaimmillaan.  Nelinkertaista veneilijän markiisikangasta veteli ja välillä paksua läpinäkyvää muovia.
     Kerran rupesi kone tikkaamaan ylimääräisillä kierroksilla ja kohta savu nousi jalkapedaalista.  Luulin jo lopun Singerille koittaneen, mutta rasvat ja liat siellä vain paloivat muuntajan päällä.  Huollolla sekin tokeentui.
       Retkeilyhousuja en osannut tehdä; yksi taitava kaveri näytti omatekemänsä.  Takkia saatan joskus laittaa, jos jostakin kuluneesta silvon mallikaistaleet.

Nyt ei ole oikeastaan mitään pakollista tehtävää; Mutta keskitalvella voisi askarrella; Veneen ikkunoihin aurinkosuojia, 80 cm pussi leijoille, 140 cm pussi puomiteltan kepeille.  Ja olen näköjään tehnyt tuollaisen 79x38 cm pussin maastokankaasta, mutta en vaan muista mihin tarkoitukseen.  Ehkä se oli vain ylijäämäkankaan käyttöä.  Ja kankaiden on oltava vahvoja, tuollaisia retkikankaita.
Puolaaminen on inhottava operaatio ja tilasin Singeriltä 4 varapuolaa, jotka kelaan sitten kerralla kaikki täyteen.  OHO!  Nyt ne on kaikki tyhjinä, tuo ikävä työ on siis kohta tehtävä.

Kuvassa vasemmalta alkaen; vetoketjullisia pieniä koteloita, radiopussi tarralla, hiihtotarvikelaukku Kilpisjärven vaellukselle; siellä Karhu-siteet, varakärki ja varasompa.  Hätärakettilaukku ja läpinäkyvä laukku sähköjohdoille ja noita maastokuvioisia pussukoita on tietenkin epälukuinen määrä.  Punaisesta kankaasta tietenkin ensiapupaketit.  Kitaranhihnassa ja monissa venekäyttöön tulevissa joutuu sovittelemaan pieniä alumiinipellin paloja neulomusten sisälle.
    
Tässä on keittiön siivouskomeroon laitettu taittuva levy, tuoli otetaan tukemaan sitä ja siihen sopii kone nostaa kaapista.  Kankaiden mittaamiseen on kuvassa näkyvä ruudutettu muovilevy, 60x45 cm viiden sentin ruudukolla.  Isompia töitä joutuu lattialla mitailemaan.  Eräät työt ovat olleet aika haasteellisia, on siinä saanut toisenkin kerran laskeskella.  Ja voimasanat on oltava varalla, jospa vaikka tekisi oikein kardinaalimokan.
     Suurimpana haasteena olisi tehdä veneeseen oikein ikkunallinen avotilan suoja.  Toinen iso haaste olisi kunnollinen Loue, retkeilijän asumus.  En ole ihan tyytyväinen kaupan oleviin.  Mutta nämä työt saavat toistaiseksi odottaa.  Ympyrätalossa oli aikoinaan mainio kangaskauppa, muuttiko sitten remontin tieltä Itäkeskukseen.  No, itäkeskuksesta löytyy muitakin kangaskauppoja.

     Ja tyytymättömyydestähän tämäkin harrastukseni alkoi.  Valmiit tavarat eivät miellyttäneet, ei miellyttänyt tämä maailma, jolle halusi jotakin tehdä.  Kun olin pellistä vääntänyt oman retkeilyahkion, niin piti siihen tietenkin kangassuoja tehdä.  Samanlaista kankaanvääntämistä molemmat; peltiä tai retkeilykangasta.  Mutta kiirettä ja pakkoa ei ole mihinkään; sellainen tulee vain, jos pitää housunlahkeita lyhentää tai joku sauma  korjata.  Ja tässä työpisteessä ne tehdään aika nopeasti ja kätevästi.  Työvalaisinkin on kaapin ylähyllyllä.
     On minulla sentään yksi lapsuusmuisto ompelukoneesta.  Minulta jäi kerran sormi neulan alle.  Muistan hämmästyneenä katsoneeni punaista sormea.  Kipua en muista.  Mutta sormet pelittää, nytkin koneella ja tekstiä syntyy ja hymy on kasvoilla.  Ja nyt on huurretta ilmassa.  Matka taitaa kohta olla Vanhankaupunginkoskelle.