Testing Java-Script

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki Elämäntapa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki Elämäntapa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hei, Blogi.. en nyt ole ehtinyt kirjoittaa.. tässä terveiset..Ja Glory Ukraine!

Lainaus toisesta blogista tältä päivältä: 
Kesä meni.. syksy tuli, talvi saapui; mitä tässä turhia selittelemään. ei ole muka joutanut kirjoittelemaan. Saatin sitten lukemaan muiden blogeja. Aika on verähtänyt mm. täällä:
https://www.dartlang.org/docs/tutorials/httpserver/
Write HTTP Clients and servers in dartlang.org, with DartEditor. hauskaa mutta aikaa vievää.
Blogisti etenee päättäväisesti opin autuaalla mutta kivikkoisella tiellä :)  Ja Saunalahden laajakaista lähti rytinällä mäkeen.. mikä helpotus olisi saanut tapahtua jo pari vuotta sitten.. voi pee.

Talvella on kuitenkin monta kertaa ollut se tunne, että on kerrankin saanut lukea ja kirjoittaa tarpeekseen. Tsemppiä! Joo.. sitä on.. usein. Ja: Glory Ukraine !!
____________________________________________________________________________

Ja sitten terveiset:   Toivottavasti olette voineet hyvin;  ja olette varmaan arvanneet että minä olen ollut nenä ruudussa ja sormet näppiksellä:  Dart verkko-ohjelmointia, KV-tapahtumia ja G+.  Ja kun koko ajan on se tunne, että kirjoitettavaa, tehtävää on liikaa, niin sitten ei tule tehtyä mitään.  Poistanevatko nämä pari postausta sitten painetta..?  

Joka tapauksessa G+ tuntuu kaikkein fiksuimmin rakennetulta systeemiltä; se on suojattu.. siellä voi valita ihmiset joille jakaa tekstin.. aivan toista kuin Twitter tai FB; suosittelen lämpimästi.  

Helpon talven jälkeen toivon hienoa kevättä; vesillä ja verkossa tavataan. Hei!
.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kuinka älykäskin ihminen voi äkkiä menettää kehonsa hallinnan. Ja saavuttaa sen uudestaan.

Se tulee äkkiä, osittain ikä ja elintapa-kysymys. Se voi tulla nuorenakin; jokin kehossa on äkkiä muuttunut, tai on jo alunperin ollut erilailla, kuin pitäisi.
Olet koko elämäsi puuhannut jotakin, jonka osaat läpikotoisin; Tiedät kaikki oman alasi menetelmät ja konstit; olet mestari.  Mutta et ole sitä oman itsesi sisällä.  Siispä sekin on nyt opittava.  Jos vielä ehdit.  Kyllä Sinä ehdit.  Tässä joitakin vinkkejä.

1. Älä usko mitään ulkopuolisia ohjeita.  Mukaanlukien tämä artikkeli.  Kuuntele vain itseäsi. Sovella ohjeista itsellesi sopivat, hylkää muut.

2. Kaikki, mitä Sinussa on, olet itse laittanut sisällesi.  Jos se ei tule nätisti ulos, niin se aiheuttaa ongelmaa.

3. Paskanteko on maailman yksinkertaisin asia.  Jos ravinto ei kulje tietyssä ajassa ihmiskehon läpi, niiin se muuttuu "myrkyksi".  Peräsuolen viimeinen pätkä on alue, josta aineet imeytyvät kehoon kaikkkein nopeimmin.  Sen takia monet lääkkeet annetaan peräsruiskeena. Se on ihmiselle myös tietynlainen vara-järjestelmä; hätätilanteessa keho pystyy (ilmeisesti) ottamaan siitäkin ravinto-aineita. Terveyden kannalta on olennnaista, että siellä ei ole mitään epävakaata; vaan ainoastaan terveitä ulostus-bakteereita.

4. Juominen on tärkeämpää, kuin syöminen. Juo tunti ennen ateriointia, vältä juomista tunti aterian jälkeen.  Juo illalla ainakin lasillinen vettä.
Vahingollisia tai lievästi vahingollisia juomia ei kannata väkisin väitellä: Ota jos ne tuovat mielenrauhaa; Viina rentouttaa; kahvi tuo mielenrauhaa (mutta poistaa kehosta neisteitä) Tee on kuollutta ainetta, jossa mahabakteerit eivät elä.  Piimä, kotikalja, mustikkamehu, vihanneskeitto, vesi, appelsiinimehu yms. ovat hienoja juomia.

5. Ihmiskehossa ei ole paikkaa, mihin sokerin voi varastoida. Rasvalle on montakin paikkkaa. Kaupunkilais-ihmisen keho ei tarvitse niin paljon rasvaa, kuin metsä-ihminen.  Jos harrastat liikuntaa, syö niin että napa ratkee. Mie en itteeni nälässä pidä :)
Ihmiskeho tarvitsee tietynlaista toimintaa pysyäkseen terveenä. Toisaalta sairas ihminen ei pysty tuota toimintaa harrastamaan.  Se on noidankehä, joka on murrettava jokaisesta kohdastaan ja heti.

6. Unettomuuteen auttaa iltakävely ja reippailu.

7. Vältä lääkäreitä; he saavat palkkaa siitä että ihmiset sairastavat. :)  Jos onnistut hoitamaan itsesi, niin hyvä; jos et, niin mene lääkärille. Tai pyydä joltakin apua. Älä terveys-guruilta.

8. Onnellinen olotila on tavoitteesi.  Mene siis siihen heti. Valitse ilmainen alue, jota sinulla on paljon; esim. olkalaukun kanssa vaeltaminen maailmalla, ja julista se onnelaksi. Tai kirjastoissa ja museoissa kierteleminen pikkureppu selässä. Älä nykerry murheeseesi.

9. Älä hermostu.  Älä murehdi.  Älä usko (lääkäreiden) ennustuksiin.  Moni "vuosi aikaa" ennustuksen saanut keikkuu täällä vielä 10 vuoden päästä. Pystyt parantamaan oloasi 1% tänään, ja toisen huomenna.  Se on jo helkutin hyvä alku. Luota itseesi, luota ihmisiin (tiettyihin).  Älä usko tauteihin, älä syöpään.  Jokaisen sisällä on syöpä.  Jos on ollakseen.  Se on sitten oma asia kuinka isoksi sen kasvattaa.  Vai kasvattaako jotakin tervettä.

10. keksin vielä jotakin.. tulossa.

Nämä olivat aika nopeita heittoja... Siis tsemppiä, hei!  Sinä synnyit, ja pelkäät elämää.  Sitten Sinä elät, ja pelkäät kuolemaa.  Unohda ne molemmat vaiheet, ja elä sitä elämää siinä keskellä.
Mene onnelliseen olotilaan, joka Sinulla on nyt heti saatavilla. Ja kasvata se isoksi.
.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Rauhallinen aamukahvi maailman levottomuuksia pohtiessa.

B-52 pommikone lensi yli saaren, jonka Kiina julisti kuuluvaksi itselleen.  Ja jonka japani taitaa omistaa.. vai oliko se tämä:  ZeddRebel kirjoitti Twitterissä hauskasti:

China: We're unilaterally declaring this our airspace. B-52: Sorry, can't hear you over the sound of my deafening awesomeness

Kiinan toimet, vähän muissakin asioissa, lähinnä huvittavat, milloin ne eivät kauhistuta.  5 miljoonaa virkamiestä valvoo kansan käyttäytymistä internetissä ja muualla, maa ostaa viljelysmaata Afrikasta, toisinajattelijoita vainotaan.  Ja kaupungeissa huikea savusumu, eroosio vie viljelysmaata.  Mitähän merissä ja joissa tapahtuu..?   Kiina odottaa muutosta.
     Osaavat he kyllä hienoja propaganda filmejä tehdä, ja maassa on "laajoja onnellisuuden alueita".

Aamukahvi sujuu tumman ikkunan takana, valot syttyvät hiljalleen, nytn on +3, eilen oli .6.  Lunta oli huurteena nurmikoilla, nutta se katosi nopeasti.  Linnuille viety pähkinöitä, auringonkukan siemeniä varastossa..
     Ja kahvia on isossa teräspannussa, siitä kuppiin.  Eräällä tutullani oli tapana juoda aamuisin vain kahvia.. neljä tuntia minäkin nyt taidan käyttää siihen.  Sitten ennen puoltapäivää hän vasta söi hyvin vihannes-pitoisen aterian, ja piimää ja leipää.  Reipas mies, ei tällainen tönkkö, miksikä itsensä tänään tuntee.  HAHAA: löytyi vielä tällainen:

We flew some B-52s through the new Chinese ADIZ? God bless America. I hope they were blasting Springsteen and dropping pallets of Bud Heavy.

Kahvi selkeyttää ajatukset vähitellen, kroppa virkistyy pienestä liikkeestä ja jumpasta.  Hauska nähdä kuinka maailman suurvallat kiemurtelevat ongelmiensa keskellä ja politiikan kiemuroissa.  Pidän vahvoista ajattelijoista ja hyvistä sanojista:  Siksi nämä linkit.  Vakavampaa on se, että suurvallat antavat pienten kansojen kärsiä, omien eturisti-riitojensa paineissa.
     Sosiaalinen keskustelu Google+:ssa ja Twitterissä on laajaa ja laadukasta. Sinne hukkuu, mutta sieltä myös ammentaa loputtomasti ajatuksia.

Kappas vain; Venäjä;n palkkasoturi palaamassa kotiin Syyria;n keikalta.. tosin pelkkä pää, mutta kumminkin. Paljon pahaa ehti varmaan tehdä.

#Remontti & #Rakennus tietoa kertyy, sitä vois käyttää alueella: #Zetor, #Vltava #Juttutupa Oikea työ jääköön ammattilaisille.

Oli myös nämä hullut mullahit, jotka kehittelivät ydinasetta. Mutta sitten raha alkoi loppua, ja ruvettiin etsimään sopua ja vapautusta Yhdysvaltain pakotteista. Kirjoittelin: 

1001Night Stories: then grazy-mullah klub send 5001 Mobile phones filled with uranium to thank western leaders for #IranDeal
#US Obama great idea: If you first get devils little finger, you eventually get hole arm. #IranDeal
US:n Obama:n ajatus on, että jos saat Pirulta pikkusormen, niin lopulta saat koko käden. #IranDeal #Syria #CW
En usko, että kiihkopäiden ajatuskulku on muuttunut; he haikailevat länsimaiden tuhoa. Rahanpuute tuli siihen esteeksi, ja sitä nyt sitten kierretään.  

Ja Kremlin kulmakamarissa paniikki leviää:  Kuinka yrittää todistaa, että ulkopolitiikan johto ei ole täysiä idiootteja.  Vaikeata, kun Syyrian kansa haluaa vapautta ja aikoo estää joukkomurhat. Venäjän linja on sama kuin Serbiassa: halutaan pelastaa joukkomurhiin syyllistyneet.   Suurvaltojen pelissä USA on vahvoilla; Israelin viholliset tapelevat keskenään ja USA:n viholliset viskovat rahojaan pohjattomaan Kankkulan kaivoon. 
     Venäjä on länsimaiden kannalta aika vaaraton: Johto puhkuu voimatonta raivoa lännen ylivoimaa kohtaan; raaka-aineet virtaavat länteen, valtakunnan  rahat hukkuvat varusteluun ja ulkomaisten palkka-sotilaiden Syyrian keikkoihin.  Huikean taitava, humoristinen, runollinen ja ahkera parhaimmisto Venäjän kansasta virtaa länteen töihin ja lomailemaan.  Harasoo ja soromnoo.
     Annetaan siis pelin jatkua.  Ja lisää kahvia!
Genevessä tavataan. Venäjä on kutsunut Hitlerin sinne, juhlimaan Syyrian lasten kuolemaa.  Ja talvi on tulossa.. se on Välimeren itäosien vuorilla ankara.  Toivon paljon huopia, hyviä telttoja, kaminoita ja hiiltä.  Pudotkoon joka päivä pari Mig-hävittäjää alas. Koittakoon rauha viimein.  

Lisää kahvia, aamu valkenee, tosin hitaasti ja heikkona, täällä Pohjolassa.
.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kuulumiset ja terveisiä Blogi-ystäville

Luen säännöllisesti, päivittäin KAIKKI artikkelit kaikista blogeista, joissa olen jäsenenä, siis lukijana. En ole paljoa ehtinyt kommentoimaan, mutta elän täysillä näissä kirjoituksissa ja tapahtumissa mukana. Kuvat ovat hienoa katseltavaa ja tarinat ja tapahtumat koskettavia.  Sama jatkuu myös ensi vuonna.  Siis näissä merkeissä terveiset Teille kaikille hienoille blogaajille näin vuodenvaihteen lähestyessä.  Odotan innolla uusia kirjoituksianne.

Lukijat järjestelmän lisäksi Blogger-Google systeemiin on tullut mahdollisuus jakaa kirjoituksensa myös Google+ palvelussa ja saada tätä kautta lisää lukijoita ja yhteyksiä.  Suosittelen tätä lämpimästi kaikille Blogaajille.  Kannattaa ainakin kokeilla.

Oma aikani menee ihan täysin Dart-ohjelmointikielen opiskelussa, verkkotiedon lukemisessa, soittamisen ja laulamisen parissa ja kaikenlaisen tietotekniikkaan liittyvän parissa.  Omat koneet ja puhelin ovat toimineen (KOP, KOP, KOP) ja lisänä meille on nyt tulossa DNA:n kaapeliverkko 10€ :lla kuukaudessa.  Vielä ei ole tietoa miten se vaikuttaa tähän nykyiseen Saunalahden kaapeliverkkoon.  Pitäisi käydä sen firman liikkeessä hakemassa modeemi yms.

Omaa terveyttä olen jo kuukauden hoitanut kuntosalilla, joka on omassa taloyhtiössämme.  Noin 28 päivänä kuukaudessa joku, vähintään 2 tuntinen kuntoilusuoritus..  Näin järjestelmällisesti en ole koskaan ennen kuntoillut.  Sama näyttäisi jatkuvan Joulukuussa, joten tiedossa taitaa olla hyvä muutos. Pientä rautaa nostellessa olen jopa ajatellut joskus päästä 10 kg:n lisäykseen painoissa.  Mutta siihen ei ole mitään kiirettä.  Kuntoilussa tärkeintä on tehdä se hyvin vähittäisesti, mutta sinnikkäästi.  Itseään ei ole tarkoitus vahingoittaa.
     Työtehossa yritän päästä samaan; luen, ja omaksun nopeasti ja tehokkaasti, keskityn tärkeimpiin.  Se tarkoittaa myös tiettyjen alueiden jättämistä sivuun.  Musiikkia en paljon ehdi kuuntelemaan.  Ja pitäisi yhä enemmän siis päästä sille luovalle alueelle, sekä musiikissa, että ohjelmoinnissa.

Ja äänenavaukset on nyt pakko taas aloittaa.  Ja minun on myös hyväksyttävä se, että en ole tenori.  Mutta en myöskään mikään tynnyribasso.  Muutamasta laulusta olen saanut kehitettyä kohtalaisen basso-version.  Nykyisessä kokoonpanossa meillä on 4 kaveria, kitarat päävarusteena, yksi soittaa pianoa ja yksi osaa basson.  Jokainen osaa laulaa, minut ehkä voisi luokitella 2-laulajaksi.  Ja ohjelmistoja on vähintään 4 eri settiä joissa kussakin täytyisi olla ainakin 30 laulua.  Sitten vielä oma trubaduuri-ohjelmisto.  On sitä siinä.  Laulukirjoja minulla on nyt lainassa noin 8.  Nuottimateriaalia siis riittää.

Näissä merkeissä siis vuodenlopun terveiset kaikille teille!  Kirjoiteellaan ja kommentoidaan.
.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sain Blogitunnustuksen, kerro 7 asiaa itsestäsi ja jatka haastetta.

Sain tunnustuksen, nyt on kerrottava 7 asiaa itsestään, ja välitettävä haaste eteenpäin.
Tunnustus tuli Savu:lta, täältä;  http://lokikirjani.blogspot.com/2012/05/tunnustus.html

The Versatile Blogger Award.  
(En voi laittaa kuvaa, koska Picasa kansioni ovat täynnä...)


1.    Lapsena olin tunnettu useista lyhytaikaisista innostuksista; 3 kuukautta lintukirjaa,  yms.
Nyt innostukseni, moottoreihin, veneisiin, ohjelmointiin yms ovat todella pitkäkestoisia.

2.    Olen nykyisin sekoitus kärsivällisyyttä ja kärsimättömyyttä.  Voin joskus suutuspäissäni yrittää hajottaa jonkin teknisen käyttöesineen ja tietoisesti käytän sitä väärin.   Joskus taas pystyn uskomattomalla kärsivällisyydellä korjaamaan jonkun muovisen laitteen tai moottorin tai radion yms.

3.    Pahin asia, mitä pelkään, on se, että meidän toiminnallamme ei olisi vaikutusta maaailman parantamiseen.

4.     Tiedän kaiken ihmisen terveydestä ja terveellisestä elämästä,  mutta en kuitenkaan pysty niitä itse noudattamaan.  Psykologiaa; valitsee helpon ja velton ratkaisun.  Olen hoikka, ketterä, notkea ja nopea, pari kiloa vatsaan kertynyttä ylimääräistä ei paljoa paina.  Retkeilin ja meloin paljon, nyt ensin digiaika ja sitten tietokone pari vuotta on kovasti vähentänyt tätä liikuntaa.  Pelaan lentopalloa noin 80-120 kertaa vuodessa.

5.    Olen kutakuinkin 14 vuotiaasta ollut kahvin orja.  Täysin riippuvainen siitä.  Jos voisin nappia painamalla päästä eroon siitä, niin painaisin sitä nappia.  Ja pääsisinhän minä, jos oikein olisi pakko...
Kääretorttu ja munkkipossutkin maistuvat.

6.   Verkko ja tietotekniikka on ollut minulle pitkästä aikaa ainoa mahdollisuus käyttää täysillä kaikkia henkisiä kykyjäni.  Dart-ohjelmoinnisssa ilmeisesti jatkan pitkälle.

7.    Elämäni eräitä suurimpia pettymyksiä on ollut, että meillä ei ole parveketta, minulla ei ole kissaa, eikä .....    ?    ... Eikä minulla vuosikymmeniin ollut tilaisuutta käydä todella älykästä keskustelua. kai.

Tässä nämä, ja jatkohaasteet:
Laitan tähän blogeja sitä mukaa, kuin niitä löytyy. SILLÄ VÄLIN, jokainen paikalle osuva blogaaja voi noutaa tästä joutessaan haasteen mukaansa.

1
2
3
4
5
6
7

Katsotaan, tuleeko tästä puolestaan mitään....
.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Silmälasit ja autonavaimet kateissa

Kadonneiden tavaroiden arvoitusta pohdittaessa kannattaa miettiä, mikä oli olennaista sillä hetkellä, kun katoaminen tapahtui.  Tiistaina 2.8. Siis taitaa olla noin 7 viikkoa sitten palailin veneilemästä, olin muutaman päivän kaupunkilainen ja lähdin sitten mökille.  Ja siinä siirsin repustani joukon tavaroita sivuun.  En vain oivaltanut sitä asiaa ennenkuin tänään.

     Mökillä sitten huomasin jossakin vaiheessa, että silmälaseja ja autonavainta ei ole.  Etsin pari tuntia ja kun vaimo tuli autolla, niin jatkoimme ajoittaista etsintää, ilman tulosta. Olin tehnyt auton siivousta ja huoltoa ja siinä vaiheessa oli käytetty vaimon avainta.  Minulla oli heikko muistikuva, että olin ehkä nimenomaan laittanut oman avaimeni sivuun... klapihyllyn päälle.  Mutta ei se siellä ollut.   Mökiltä oli palattava kaupunkiin ilman näitä tärkeitä esineitä.  Oliko avain pudonnut jonnekin heinikkoon?  Silmälasit unohtuneet kahvilan pöydälle?
     Ja kaupungissa ajoittainen etsintä jatkui, veneellä samoin.  Kaikki takit, puserot ja laukut kävin läpi ja hyllyt etsin.  Veneellä sama juttu. Totesin, että ongelma liittyi vanhenemiseen, muistin heikkenemiseen ja yleiseen liialliseen touhottamiseen.  Tavaroita ja asioita on kertakaikkiaan liikaa.

     Minä tulen toimeen ilman silmälaseja, käytän niitä vain ajamiseen ja joskus hyvin harvoin merellä, jos on todella tarkkaa tähyiltävää.  Ja pärjäsimme yhdellä avaimella; vaimo pääasiassa muutenkin ajaa, minä keskityn ajattelupuoleen.  :)  Pieni huoli yhdellä avaimella elämisestä  kuitenkin on.  Välillä mietin; pitäisikö etsiä netistä...  Olisivatko ne unohtuneet kahvilaan?  Ja avaimet kai olivat siinä ruskeassa pienessä kukkarossa kadotessaan...  vai...
     Paha moka, tämä katoaminen siis.  Mutta se ei häirinnyt elämää tämän 7 viikon aikana.  Tiesin vain, että viimeistään hankalien ajokelien koittaessa olisi molemmat ostettava, ja siihen sitten menisi 2-3 pv:n rahat.  Ja harmittaisi.  Siivoamista, järjestelyä ja tavaroiden poisheittämistä olin jo tehnyt.  Nehän ovat kaiken järjestyksen alku.  Elämän palikat ovat sotkussa, ja tämä katoaminen oli vain osa tätä sotkuisuutta.  Ja järjestelmällisyys elämässä ja tietotekniikassa on suurena tavoitteena.  Mutta sitä tuntuu olevan vaikea saavuttaa.  Ehkä pitäisi luopua monesta asiasta...

     Eilen illalla sitten löysin nämä ja monta muutakin esinettä.  Olin latonut ne repustani kotilaatikon kannen päälle ja nostanut sen makkarissa kaapin päälle.  Tarvitsi vaan ojentaa käsi ylös ja kurkata, että mitä täällä on.  Siellä oli mm. ZEN soitin, jonka käyttö, kuten monen muunkin lelun, alku-innostuksen jälkeen hiipui.  Tallessa ovat ja pysyvät.  Lähtömantrani kuuluukin nyt; matkalippu, rahat, avaimet (3X) kännykkä, kamera ja silmälasit.  Ja minun on kehitettävä joku noin litran kokoinen pikkulaukku, jossa ovat tärkeimmät tarvikkeet.  Sitä sitten siirtelee Vene- kaupunki- mökki- ja metsäreppujen välillä.
     Ja nyt sitten taas mennään.  Kerätään hiljalleen aineksia tähän elämiseen ja olemiseen.
.

torstai 25. elokuuta 2011

Viinaa ostamassa ja pulloja palauttamassa; Alko, rakas ystävämme

Palautan pulloja parin kuukauden ajalta, kaksi isoa rommia, Baltica, yksi pieni.  Toffee-likööri (kokeilu) ja Triplesec (Oi! sinä ihana Anis!!!).  PaulMason, oudonmuotoinen valkoviinipullo ystäviltä....
Kotiin jäi vielä kolme, jo aloitettua muovista pientä taskumattia, Corona-Brandy, Yrttisnapsi ja Barbados-rommi; tämä viimeinen tuntui kuin lantratulta, pettymys.  Vähän liiallista länträämistä tämä nyt on ollut, nolottaa...   Mutta pientä iloa elämään ja irtaantumista arjesta ja laiskottelua....  Kävelen siis puoli kilometriä Prismaan, josta ostin nämä surkeat 2-laatua olevat lenkkarit, joilla kävelen Prismaan.  Matkalla on sopiva tilaisuus muistella Alkoa.

Tässä välissä käyn kurkkaamassa Pakinaperjantain sivulta, voisiko tämän tekstin jollakin kauhealla aasinsillalla ympätä tämänviikkoiseen kisaan; Teemana on Kuiskaaja!  Vautsi, voisi onnistua.

Veljeni oli kerran palauttamassa pulloja ALKOON.  Hän odotti tiskillä vuoroaan, kai siellä jossakin tehtaankadun tienoilla.  Hän oli järjestänyt 16 viinipulloa (Ah! Sivistystä ja tapoja!) riveihin, neliöön; 4,4,4, ja 4.  Siitäpä on myyjän (=tyhjien pullojen ostaja)  helppo laskea ja todeta tämä määrä.
Myyjä sitten tulikin aikanaan, pysähtyi ja leukaansa nyökytellen tarkasteli pulloja, pitkään.
- Viisitoista.   Sanoi Myyjä.
- Kuusitoista,  Sanoi veljeni.  Hieman ihmeissään, mutta itsepintaisesti.
- Viisitoista.   Sanoi Myyjä.
Veljeni ihmetteli, katseli pulloja.  Kaikki oikeita, aitoja Alkon pulloja.  Ja 4,4,4, ja 4.  Häh?
Myyjä otti yhden pulloista.  Kohotti sen.  Ja nopealla kädenliikkeellä sai sen korkin auki.  Ja sai sen auki vieläpä niin, että korkki lensi vaudissa muutaman metrin päähän ja osui suoraan roskakoriin.
- Kuusitoista.   Myyjä sanoi, asettaessaan pullon takaisin tiskille.
Ja niin veljeni sai rahansa.  Tämä tarina ei kerro, mitä hän osti.  Eikä myöskään yritä puolustella sitä, että joku myy, tai joku ostaa, sellaisia pulloja, joissa on kierrettävä korkki.  Sillä eihän sellainen ole puolustettavissa.

Minä puolestaan olin kerran ostamassa, siis jonottamassa, ja käsittääkseni myös siellä jossakin Etelä-Helsingissä, Alkossa.  Joskus ehkä vuonna 73...
Seurasin, kuinka myyjä, kovaan ääneen ilmoitti aina summan.  Heti perään viereisen kassan myyjä ilmoitti voitonriemuisesti vielä isomman summan.  Seuraavien asiakkaiden ostokset tuntuivat ajoittuvan taas juuri niin, että myyjillä oli taas tilaisuus ilmoittaa loppusumma suureen ääneen juuri samaan aikaan.  Ja oi sitä voitonriemuista sointia, kun sain päihittää naapurikassan summan.  Olihan meillä hauskaa, mutta ehkä siinä jonossa vienon hymyn säestyksellä suht jäykkinä seistiin.  Apteekissa kuiskitaan, mutta viinakaupassa ei.

Minun mielijuomiani olivat aikanaan makeat liköörisekoitukset; ehkä Coca-Colan kanssa, Apricot-Brandyä tai jotakin vastaavaa.  Sittemmin olutta ja viime vuosina olen yrittänyt välttää sokeripitoisia juomia.  Punainen kirsikka, nesteessä säilytetty, on pakollinen.  Sitruunalohko, jos sattuu olemaan.  Jääpaloja ei nykyään saa, kun ei ole pakastinta.  Saksalainen liköörityyppinen viina; JägerMeister, on upeaa.   Nyttemmin otan ehkä pari olutta ja niiden väliin jotakin terävää...   Ja ryyppäämisistään pitäisi oikeasti jutella vain kuiskaten; sovitaan siis, että tämä on kuiskaus...

Mutta se kuiskaus siis; kuiskaus aasinsillalla.  Se ei ole sitä, mitä se Edward Munch Huuto -maalauksessaan esittää.  Silloilla voi huudella avoimesti, mutta toreilla ja turuilla joskus kuiskitaan.  Ja tavallisin kuiskaus on se;  Onks tietoo?  Kai minua on useasti pyydetty ostamaan viinaa tai tupakkaa, mutta, mutta olen keksinyt mukavat tavat välttää nämä pestit.
Perunatorilla myytiin mietoja huumeita -70-luvun taitteessa niin, että huulet vain liikkuivat, mutta ääntäkään ei kuulunut.  Veli opetti, että kuului kohteliaasti hieman kääntää päätään.

Ja joskus kuiskitaan joku huomio jostakin ihmisestä, kun ei haluta tämän kuulevan.  Kuiskaus on siis rajoitettua viestintää.   Se on ikäänkuin näitä nykyisiä rajoitettuja verkkopalveluja, joissa muodostetaan "piirejä", joille tietoa jaetaan.  Kaikille jaettu kuiskaus ei ole kuiskaus; se on huuto.  Väärin jaettu kuiskaus voi kantaa yllättävän kauas.  Pahimmassa tapauksessa se voi tulla huutona takaisin.  Ei kuiskaus miestä pahenna, vaan mies itse.   Kuka sen kuiskasi?  Ja kuiskaus on englanniksi whisper.  Kuiskaten kerron salaisuuden....   Joka toiselle kuiskaa, se kaiken tietää...  

Joo.  Sellaista.  Mutta tänään kaupassa ei kuiskattu.  Sanoin ääneen; "Siellä on 20 ihmistä jonossa".  Ja; "Sieltä on korit loppu".  Ja kuulin erään mielipiteen kassan kyvystä ....   No.  Myyjän työ on rankkaa.  Ja kauppiaat pihistävät henkilökunnan määrässä ja palkassa.  Mutta suomalaiset jonottavat kärsivällisesti.  Suomalaiset ovat jonotuksen mestareita.  (Venäläiset maailmanmestareita).  Eikä jonossa kuiskita.  Jonossa ei kuiskita, mutta bussijonossa etuillaan.

Kotona pieni pettymys; ostin kopparbergiä ruskean tölkin, mutta se olikin siideriä.  Pitäisi kieltää makeiden litkujen myyminen oluen värisissä astioissa.

Pakinaperjantain teema   http://leelia.vuodatus.net/blog/2956860/247-kuiskaaja/
.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Uudenlainen metsästyskoe ennenkuin metsästyskortti myönnettäisiin

Minua on aina säälittänyt ajatus jäniksestä, joka juoksee pitkin metsiä 6 nälkäistä koiraa perässään.  Varsinkin, kun tiedän, että nämä koirat saavat olla yön ja seuraavan päivän kotisohvan vieressä makaamassa lämpimässä, kun jänisparka palelee metsässä.

Kirjoitin kerran surullisen laulun pupulapsesta, jonka äiti oli juuri ammuttu.  Siinä tarinassa oli tupruavaa lunta, valkoista turkkia ja hieman verta.  Toistaiseksi se laulu on vielä julkistamatta.

Nyt kävellessäni hienossa lumisessa maastossa minulle tuli mieleen uudenlainen metsästyskoe.  Yllykkeen tähän juttuun sain hirvien ajometsästyksestä.   Tämän kokeen suorittaminen vaadittaisiin kerran vuodessa jokaiselta metsästäjältä ennenkuin heidät päästettäisiin ampumaan eläimiä.

Kokeessa 200 päinen paviaanilauma ajaisi metsästäjää kohti saalistajien ketjua, jossa odottaisi 4 leijonaa.  Jos metsästäjä selviäisi tästä kokeesta, niin hän saisi taas vuoden verran tappaa otuksia vapaasti.

Eikö kuulostakin reilulta ?   
Eikö vain olisi kohtuullista?     
Jokainen metsästäjä saisi edes joskus kokea
miltä tuntuu olla metsästettynä ?

No, leikkiähän tämä on.  Vaikka olenkin paljolti Viherpipertäjä, niin kyllä minä luen metsästyslehtiä ja ymmärrän riistanhoidon ja elämäntavan joka liittyy maaseutuun ja metsään.  Kannatan metsästystä, hirvikantaa kyllä pitäisi kohtuuden nimissä harventaa vielä enemmän.

Ja toivon kovasti, että metsästäjäporukka on huumorintajuista, ettei ne vedä haulia nenäänsä tästä jutusta.
Mutta vois ne silti järjestää toisilleen tollaisen leikillisen uuden metsästyskokeen.  Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää välillä asettua toistenkin asemaan ja yrittää ymmärtää muita.
Jääden odottelemaan runsaita kommentteja luovutan tämän artikkelin julkisuuden riepoteltavaksi.
.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Erilaisilla vaatteilla uusi identiteetti; Kokopitkä musta takki...

Sattuneesta syystä pukeuduin eilen mustiin, pitkästä aikaa.  Puvun lisäksi asuun kuului pitkä, musta takki, jossa oli ruudullinen vuori.  Takki oli malliltaan hyvin vanhanaikainen, ostettu varmaan vuonna 1973 !!   Ihan ehjä ja siisti vielä, se oli sitä viimeistä vuotta, jolloin tässä maassa vielä tehtiin kelvollisia kulutustavaroita.  Tuo asu oli minulle hyvin outo, mutta muuta vaihtoehtoa ei nyt ollut tarjolla.  Ja ajattelin, että kyllähän sitä nyt yhden päivän hyvin kestää esiintyä naurettavassa asussa.  Lyhyellä ihmisellä, 174 cm, tuo asu saattaa ehkä näyttää hieman epäsopivalta.

Tämä takkimalli on sitä samaa, mitä Al-Caponen gangsterit pitivät Chigagossa.  Haulikon saa tarvittaessa helposti piilotettua sen alle.

Mutta tähän tuuliseen, kylmään päivään tämä takki sopi nyt erinomaisesti.  Musta otsapanta sallittiin tyylirikoksi tässä ilmastossa.  Tämä takki suojaa hyvin sisävaatteissa kulkijaa.  Vastoin odotuksiani miellyin tähän takkiin ja tunsin oloni hyvin kotoisaksi siinä.  Siinä oli mukava kävellä, se suojasi koko vartalon tuulelta, bussissakin sen kanssa oli luonteva istua penkillä.  Ja huomasin myös, että tämä erilainen puku vaikutti asenteeseeni ja olemukseeni;  sitä ikäänkuin pystyi olemaan eri ihminen ja ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Tähän tarkoitukseen ja tällaiseen hieman juhlavampaan tilaisuuteen se oli juuri oikea.  Tosin meidän yhteiskuntamme on hyvin vapaamielinen ja vanhemmatkin ihmiset tulevat tilaisuuksiin välillä hyvin arkisesti pukeutuneina.  Pipon pitäminen ulkoilmassa -1 lämpötilassa on sallittua ja järkevää.

Taisi aikanaan tämä takki maksaa 300 markkaa.  Saatan tulevaisuudessakin toisinaan ottaa tämän puvun käyttöön, jos ei muuten niin päästäkseni eri mielentilaan ja tunnelmaan.  Ehkä pidän toisinaan pukuakin päällä.  Tavallinen asuni on hyvin arkinen, pidän kesät talvet T-paitaa, hyvin harvoin flanellipaitaa.  Puseroa tietenkin lisäksi nyt kylmillä ilmoilla.  Inhoan helteitä, olen pakkasen poika.
Kaksi vuotta sitten revin kesätakista raivoissani vuorin pois.  Ärsytti kun en löytänyt keveitä vuorittomia takkeja.

Mutta jos siis näette stadin keskustassa tällaisen lyhyen, mustatakkisen hahmon kylminä päivinä, niin se saatan olla minä, joka olen kehittänyt uuden identiteetin.  Pieni tietokonesalkku on ehkä olalta riippumassa.  Kun tämä vuosi sitten aikanaan kääntyy syksyyn, niin takin taskuun on hyvinkin saattanut ilmestyä jonkinlainen pienoistietokone.  Sellainen, joka teholtaan ja vaikutukseltaan  reilusti voittaa niiden Chigagon gangsterien haulikot.

Ja mitähän hauskaa tämän erikoisen, mustatakkisen hahmon päässä nyt liikkuukaan...
.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Talvella retkelle, huonolla säällä luetaan ilmaisia eKirjoja.

Ja tänne mennään nyt            http://www.vaellusnet.com/
Katsomaan ja tutkimaan, ja valmistautumaan omalle retkelle.

Mutta nytpä ei vielä tänään lumen runsauden takia ole menemistä.

http://books.google.com/ebooks?id=kQ0mAAAAMAAJ&printsec=frontcover&output=reader
Jane Austen, Pride And Prejudice.     Googlen ilmainen eBook nyt viihdyksi.

Sain myös vihdoinkin uuden paksun patjan tuotua itäkeskuksesta.  Sen pitää antaa mukautua viikon verran, mutta sitten on luvassa kauan kaivattu helpotus nukkumiseen.   Tuskin maltan odottaa.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Masennustauti yleistyy Suomessa, siihen ja onnellisuustautiin löytyy Etanatikku-Blogista apua.

Valtiovalta ja lääkärit ovat päättäneet, että masennus on tauti. Se on edullisempaa ja tuottavampaa niin, koska silloin masentuneiden olosuhteita ei tarvitse parantaa, vaan voidaan sorkkia heidän mieltään ja heidät voidaan ohjata lääkäriin. Masentavilla olosuhteilla tai huonolla verkkoyhteydellä ei siis tässä maassa ole vaikutusta masentumiseen.

Jos ihminen elää masentavissa olosuhteissa ja masentuu, se on tauti.
Jos ihminen siis reagoi ympäristöönsä, niin se on tauti.
Jos ihminen ei reagoi ympäristöönsä, niin hän on ilmeisesti terve.  

Jos ihminen elää onnellisissa olosuhteissa ja tulee onnelliseksi, niin senkin täytyy siis olla tauti.

Blogi-Etanatikku haluaa nyt tutustua johonkuhun, johon on iskenyt tuo jälkimmäinen tauti. Siis ihmiseen, joka on tullut onnelliseksi. Toivomuksenamme olisi, että hän lupaisi olla tartuttamatta tautiaan meihin. Se häiritsisi blogimme varsinaista tehtävää, ruikuttamista.

Kenties voimme yhdessä etsiä parannuskeinoa hänen onnellisuustautiinsa. Ensiavuksi voin suositella luettavaksi 71 artikkelia,  http://etanatikku.blogspot.com/search/label/SL%20%C3%84rin%C3%A4%C3%A4%20Saunalahdelle
 joissa Etanatikussa on ruikutettu huonosta verkkoyhteydestä. Ehkä tautinen sen avulla paranee onnellisuudestaan.

Masennustaudista kärsivälle voimme puolestaan suositella luettavaksi 71 artikkelia, 
joissa Etanatikussa on ruikutettu huonosta verkkoyhteydestä. Ne luettuaan masentunut varmasti huomaa, että hänellä ei ole todellista syytä olla masentunut.

torstai 12. elokuuta 2010

ETANATIKUN TESTI-ARTIKKELI N:o1 Aihe: Ruokavalion muutos


Oman ruokavalioni muutos ja tämän artikkelin käyttäytyminen bloggerissa ja Netissä.
Tällä artikkelisarjalla testaan eri asioita. Ensimmäiseksi artikkelin pysymistä omalla paikallaan Bloggerin / Blogspotin artikkelisarjassani; ettei se vaan kopioidu uudeksi artikkeliksi kun sitä muokataan tulevina päivinä. Pidän artikkeleissa lukua käynneistäni, XXXXX-----X -merkki esim kertoo, että olen käynyt muuttamassa artikkelia 11 kertaa. Vai olisiko numero sittenkin parempi? Sekin asia on siis testattava: Oikeastaan ruokien lukjumäärästähän näkee käyntien lukumäärän.

TEHTÄVÄ: Kun tulet tälle sivulle, pysähdy, ole tekemättä mitään (Vanhassa assemblerissa tietokoneohjelmoinnin käsky, NOP, No operation, jolla tassoitettiin käskyjen erilainen bittiluku, täytettiin ”puolikas” konekäsky tyhjällä komennolla, jotta varmistettiin, ettei siinä kohdassa olisi mitään roskaa, joka häiritsisi konetta). Noo.. en minä osaa sitä paremmin selittää. Pysähdy, mieti ruokaa, joka saa sinut tuntemaan olosi hyväksi, ehkä ruokaa, joka parantaisi nykyisen olotilasi, jos se ei ole tyydyttävä. Kirjoita ruuan nimi sivulle, talleta, julkaise ja poistu sivulta.

: Kahvikupillinen, myrkkyä, mutta tuo nyt henkistä lohtua.
: Forssan kaali-kurpitsasalaatti.  Ihanaa ja terveellistä.  Miksi se on AINA LOPPU kaupasta.