Minulla on ulkoinen PASSPORT-levy, jolla pidän vanhempien vuosien valokuvia, kun ne eivät kerta 1-tietsikalle mahdu. Kaikki kuvat ovat toki myös toisella koneella...
Nyt en PB-koneellani pääse käyttämään näitä ulkoisen levy kuvia!
MUTTA: Ongelma lopulta ratkesi, kun perustin uuden kansion ja siirsin kuvat sinne!
Voiko ulkoisen kovalevyn tietoja käyttää, kun varsinainen tietokone on pimahtanut?
Windows: tiedostojen jakamisen perusteet.
http://windows.microsoft.com/fi-FI/windows-vista/File-sharing-essentials
Windows, tiedoston tai kansion salauksen purku.
http://windows.microsoft.com/fi-FI/windows7/Encrypt-or-decrypt-a-folder-or-file
Valokuvat 1-koneessani olivat alunperin OMASSA hakemistossani, siis oman Windows salasanani takana. Siinä sitten oli levynrassausta kun siirsin kuvat julkiseen kansion... Joka tiedosto piti erikseen merkata jaettavaksi muille koneen käyttäjille....
Jäiköhän tästä tuo suojausmerkintä koko kansioon päälle ja siiirtyi sitten tulevienkin vuosien kansioihin.... En jaksa ajatella enkä perehtyä tuohon idioottimaisen Windowsin suojauksiin...
Perhekäytössä olisi olennaista, että kuvat olisivat käytettävissä muilla perheen koneella. Pupu valkealla hangella istumassa -kuvan väärinkäytön ongelma on vähäisempi, eikä todellista suojaamisen tarvetta ole. Siirtelen rutiininomaisesti kuvia ja tiedostoja koneiden välillä ulkoisen kovalevyn avulla, eikä muissa kansioissa tällaista ongelmaa ole... 1-koneessani saan tiedostoista näkyviin tuon JAKAMISEN lisäsetukset ja Windowsin kansion asetukset. Mutta ennenkuin pistän koneen ruksittamaan 52 Gigatavun kuvaklönttiä, niin pitäisi olla joku suunnitelma....
Taidanpa kokeilla pienellä kansiolla ensin....
1. Teen erilaisia jakamis-määrityksiä ja asetuksia.
2. Siirrän kuvat uudelle isolle ulkoiselle levylle puhtaalla kopio-toiminnolla. Ja varmistan koko ajan, että kuvat ovat käytettävissä erilaisten WINDOWS-katastrofien iskiessä.
3. Perustan 1-koneen Julkiseen kansioon kokonaan uuden, suojaus- ja jakamis-asetuksista vapaan valokuva-kansion.
4. Tutkin 2-koneeni Valokuvat-kansiota, joka on perustettu suoraan julkinen-kansioon.
Mitään näist ei tarvinnutkaan: uusi kansio ja kuvat vain siiihen.
Nykyinen tilanne on epävarma; Koska WINDOWS KONEET HAJOAVAT, WINDOWSIN KOVALEVYT KORRUPTOITUVAT ja WINDOWSIN KÄYTTÄJÄPROFIILIT TUHOUTUVAT, niin valokuvat voivat milloin tahansa kadota....
Tämä ongelma ratkesi kun: Tein Passport-levylle uuden, puhtaan kansion. Tarkistin, että pystyn PB-koneella käyttämään sitä. Kopioin tai siirsin HP:llä kaikki kuvat tähän kansioon.!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valokuvat. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. lokakuuta 2012
tiistai 13. joulukuuta 2011
Kivinokan ranta ja tummat pilvijonot Helsingin yllä
Kivinokan ranta, merivesi oli +60 cm, ja siltä se näyttikin. Klo 15.15 Aurinko oli kohta jäämässä pilvien peittoon, sitten pientä ripottelua. Muutama hieman rikkinäinen pienvene oli jäänyt veden armoille... Omistajiensa hylkääminä... sellaista se on, väsymys voittaa välillä elämän. Ihmeellinen Syksy ja Joulukuu, mökkiläiset ovat saaneet pitkään nauttia leudoista keleistä.
Kävimme tällä retkellä myös Herttoniemen Troolarirannassa. Se ja Kivinokka saattavat aivan kohta jäädä lumen valtaan kuukausien ajaksi. Toistaiseksi nautimme hienoista syksyisistä kävelyretkistä.
Ja, kuten näkyy, niin tämä on lainakameralla, sillä omani on edelleenkin... "jossakin".
.
lauantai 27. elokuuta 2011
Taiteiden yössä, kesäillan hämyssä Töölönlahden rannalla
Haaveita ja intiimejä tunnustuksia pimenevien syysiltojen kynnyksellä
Pakinaperjantain haaste; Fantasia
Kävelin Töölänlahtea ympäri, vastapäivään, kauniissa, lämpimässä elokuun illassa. Nyt ilmat todella hellivät kaupunkilaisia, tämä oli juuri sellaista, jota kaupunkilaiset kaipaavat ja viranomaiset odottavat kauhulla. Sillä voihan lämmin ilma houkuttaa myös levottomuuksiin. Ihmisiä istui nurmikolla kaikkialla, ja juomien ja ruokien piristämä tunnelma oli leppoisa ja vapautunut. Tokoinrannassa alkoi kovaääninen musiikki, Villa Kivessä oli kahvila ja ruokamyyntiä. Ja tulossa kulttuuria.
Eläintarhantien suunnasta saapui 20-henkinen porukka, enimmäkseen nuoria tyttöjä. Töölönrannan kahviloissa istuskeli väkeä, ehkä jo aavistaen, että nämä voivat olla viimeisiä tällaisia kesäpäiviä. Eikä ilmasta todellakaan ollut näkyvissä minkäänlaista uhkaa..
Oopperan amfiteatterissa oli lausuntakuorojen esityksiä joihin yleisö innokkaasti eläytyi. Kun siihen jalat väsyivät, vaikka mieli ei, niin oli jatkettava lahden reunaa keskustaan. Mutta täällä olivat varsin levottomat nuoret vallanneet puistoalueen... Kaislikossa oli jokaisen käytävä pisillä, lahden pinta varmaan nousi merkittävästi... koska julkisia vessoja oli vähän. Ja järjestys olla pitää, tytöt peremmällä, pojat puun oksien alla... Tunnelmassa aisti lievää levottomuutta, jota väsymys hiljalleen taltutti. Täältä oli kiire paeta lähemmäksi keskustan turvallisia lasitaloja. Ja aseman kautta kotiin.
Mutta hetkeksi oli palattava tähän Fantasiaan. Kesä, kaupunki, kaikki ihmiset ulkona. Vapaasti nurmikolla istumassa, juomassa, syömässä, eläytymässä toisiinsa. Ja taiteilijoita kaikkialla, joku soitti kitaraa, jotkut harjoittelivat temppuja. Tämä oli ihmisen oikeaa elämää, luonon helmassa, kaupungin sydämessä ja sykkeessä. Tätä he tulisivat muistelemaan ja kaipaamaan vielä pitkään. Ja tänne, tähän fantasiaan he palaisivat talven pitkinä, raskaina hetkinä. Ja vanhemmat ihmiset, näitä nuoria katsoessaan, ehkä muistivat omaa, mahdollisesti epävarmaa, nuoruusaikaansa ja sen unelmia.
Sillä nyt, tämän kesäisen viikonlopun päiviksi, Helsinki oli muuttunut ihmisten kodiksi.
Siitä oli tullut Fantasia. Lyhyt, onnellinen hetki, joka kuitenkin oli vahvaa todellisuutta.
http://leelia.vuodatus.net/blog/2956861/248-fantasia/ Pakinaperjantain haaste 248 Fantasia
.
Pakinaperjantain haaste; Fantasia
Kävelin Töölänlahtea ympäri, vastapäivään, kauniissa, lämpimässä elokuun illassa. Nyt ilmat todella hellivät kaupunkilaisia, tämä oli juuri sellaista, jota kaupunkilaiset kaipaavat ja viranomaiset odottavat kauhulla. Sillä voihan lämmin ilma houkuttaa myös levottomuuksiin. Ihmisiä istui nurmikolla kaikkialla, ja juomien ja ruokien piristämä tunnelma oli leppoisa ja vapautunut. Tokoinrannassa alkoi kovaääninen musiikki, Villa Kivessä oli kahvila ja ruokamyyntiä. Ja tulossa kulttuuria.
Eläintarhantien suunnasta saapui 20-henkinen porukka, enimmäkseen nuoria tyttöjä. Töölönrannan kahviloissa istuskeli väkeä, ehkä jo aavistaen, että nämä voivat olla viimeisiä tällaisia kesäpäiviä. Eikä ilmasta todellakaan ollut näkyvissä minkäänlaista uhkaa..
Oopperan amfiteatterissa oli lausuntakuorojen esityksiä joihin yleisö innokkaasti eläytyi. Kun siihen jalat väsyivät, vaikka mieli ei, niin oli jatkettava lahden reunaa keskustaan. Mutta täällä olivat varsin levottomat nuoret vallanneet puistoalueen... Kaislikossa oli jokaisen käytävä pisillä, lahden pinta varmaan nousi merkittävästi... koska julkisia vessoja oli vähän. Ja järjestys olla pitää, tytöt peremmällä, pojat puun oksien alla... Tunnelmassa aisti lievää levottomuutta, jota väsymys hiljalleen taltutti. Täältä oli kiire paeta lähemmäksi keskustan turvallisia lasitaloja. Ja aseman kautta kotiin.
Mutta hetkeksi oli palattava tähän Fantasiaan. Kesä, kaupunki, kaikki ihmiset ulkona. Vapaasti nurmikolla istumassa, juomassa, syömässä, eläytymässä toisiinsa. Ja taiteilijoita kaikkialla, joku soitti kitaraa, jotkut harjoittelivat temppuja. Tämä oli ihmisen oikeaa elämää, luonon helmassa, kaupungin sydämessä ja sykkeessä. Tätä he tulisivat muistelemaan ja kaipaamaan vielä pitkään. Ja tänne, tähän fantasiaan he palaisivat talven pitkinä, raskaina hetkinä. Ja vanhemmat ihmiset, näitä nuoria katsoessaan, ehkä muistivat omaa, mahdollisesti epävarmaa, nuoruusaikaansa ja sen unelmia.
Sillä nyt, tämän kesäisen viikonlopun päiviksi, Helsinki oli muuttunut ihmisten kodiksi.
Siitä oli tullut Fantasia. Lyhyt, onnellinen hetki, joka kuitenkin oli vahvaa todellisuutta.
http://leelia.vuodatus.net/blog/2956861/248-fantasia/ Pakinaperjantain haaste 248 Fantasia
.
torstai 28. huhtikuuta 2011
Metroaseman uudet ovet ovat tämännäköisiä
Vuosaaren metroasemalla oltiin rakentamassa uuden, ilman kuljettajaa toimivan metron ovia.
Tältä ne sitten näyttävät. Teknistä, futuristista ja tuo läpinäkyvyys tuo siihen oman tunnelmansa. Ei se pahalta näytä, luulen, että kansa tulee mieltymään näihin.
Mutta pysähtyykö juna oikeesti aina juuri tuon uloskäynnin kohdalla? Entä kun sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, eikä vaunusta pääsekään heti pois? Siellä ihmiset sitten junassa ja laiturin lasiseinien takana toljottelsivat kuin kultakalat akvaariossa!!
Eihän niin tapahdu... kaikki toimii luetettavasti kuin atomivoimalassa...???.
Mutta valmistaudu nyt sitten tulevaan; Äläkä huoli, lisää suljettuja systeemejä on tulossa. Sinua varten on suunniteltu monta uutta putkea, joissa Sinua voidaan kuljettaa mukavasti minne ikinä vain et halua. Ja sinut saadaan ajattelemaan ihan mitä vain valtaapitävät haluavat. Et vielä tiedäkään, minne sinut aiotaan viedä. Hyvin tiedetään, että Sinä et mukise, vaan tulet kulkemaan kiltisti putkessa, jos et juutu oviin.
Mutta HälläVäliä.
Minun piti osallistua myös Runotorstain kisaan, mutta en ehtinyt. Ja sillä on väliä!
.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Vanhankaupunginkoskessa kevään sulamisvedet kuohuvat komeasti. Koskimelonta tapahtuma järjestetään 17.4. Sunnuntaina klo 12.-16
Vanhankaupunginkoskella järjestetään 17.4. Sunnuntaina klo 12-16 Ice-Break koskenlaskutapahtuma. Järjestäjänä Kohina - Koskimelonta ry. http://www.kohinaa.com/icebreak/icebreak2009/
Koskenlaskua Kumilautalla, vaijeriliukumäki ym. ym. Maanantaina 11.4 koski kuohui näin upeana. Tule mukaan viettämään erilaista ulkoilupäivää hienossa koskimiljöössä.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Vantaanjoen jäät lähtivät maanantaina ja Savelan pelloille nousee tulvavesi. Vantaanjoki vyöryy yli rantojensa estäen liikenteen ulkoiluteillä.
Kiipesin vanhalle junasillalle, jota nykyään liikkuu vain tuo Jokeri, 550, linja itäkeskus-Westend.
Sillalta sain otettua yleiskuvat joesta. Pikkukosken suvannossa näyttää vielä hieman jäätä olevan.
Tulvatilanne ei nyt ole pahimmillaan. Savelan pelloilla on joskus varmaan ollut puolikin metriä enemmän vettä. Veden voima oli kuitenkin vaikuttava; sorsat kiitivät melkoista vauhtia virran vietävinä. Saappaita ei matkalla vielä tarvinnut, mutta muuten joutui kyllä parin sulamispuron yli pienellä riskillä hyppimään.
.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
maanantai 31. tammikuuta 2011
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
lauantai 22. tammikuuta 2011
Rauhallinen päivä; Lammen rannalla metsämökissä.
Kaipasin kovasti lepoa, aika rasittava kuukausi ollut. Rinkka siis selkään, makuupussi, ruuat, taskulamppuja ja varasukkia. Vain 8 kg painoa. Bussi, Juna... HUPS, juna oli 5 min myöhässä, se teki jatkoyhteydestä tiukan, en ehtinyt enää kävellä päättärille, piti mennä radan tämän puolen pysäkille, hyvin ehdin. Erehdyin kysymään kuskilta; käykö tämä... Vastaus oli; "Näytä tolle...". Jaa... se robotti, joka vartioi tuloamme bussiin.... Sitten köröteltiin upeissa talvimaisemissa, lunta oli puiden oksilla upeasti ja järvimaisemat avautuivat... kelpasi katsella. Mokasin hieman pysähtymisessä, mutta kuski jätti ystävällisesti seuraavalle mäelle, olinhan ainoa matkustaja.
Sitten alkoi kahlaaminen, ja se olikin melkoista menoa ummessa olevaa metsätietä myöten. Minä näes olin pihdannut kenkähankinnoissa. Kun kerta olin maksanut 99 markkaa CanadaBootsesta, jotka nyt oli jo roskissa, niin olin sisukkaasti päättänyt odottaa kevän alennusmyyntejä. Retkiin tulisi kitkerä sivumaku, jos joutuisi ostamaan 300 Euron kengät.... Siispä tavalliset lyhytvartiset kengät... Ja vähän päästä tiputtelin lumia kengän sisältä pois. Varmaan kymmenisen kertaa tuuskahdin nenälleni, ja tuntuipa kaupunkilaisen jäntereistä laiskuus karisevan eritoten ylämäessä. Metsä oli kaunista, välillä aution hiihtoladun poikki, sitten kallioiselle alueelle. Muutama pikkupuro ylitettävänä, umpihangessa kiertäen. Sukat olivat jo märät, mutta en viitsinyt vaihtaa. Tällaista hauskaa kaupunkilaisen metsäilyä. Ja kartta turvallisesti kotona, ettei vaan pääse kastumaan. Tuttuja reittejähän nämä ovat, mutta aina on mahdollisuus erehtyä. Viittä päivää aikaisemmin oli polkua varmaan kuljettu, että ei se vallan mahdoton umpinen kuitenkaan ollut.
Vielä pieni alamäki ja sitten olinkin jo mökillä. Avainta koittaessani minulle tuli hämäävä tunne; oliko lukko jo ollut auki? Olisi pitänyt ensin suoraan nykäistä. Kiireesti kuivat sukat jalkaan, villasukat päälle ja tulia sytyttelemään. Hain ämpärillisen lunta sulatettavaksi (Kaivokin olisi kyllä toiminut!!!) ja touhotin muutenkin olemistani kuntoon. Mökkiin on aina mukava tulla, kun saa olla yksin, sillä rauhallisuuttahan tänne on tullut hakemaan. Jos olisi muita ihmisiä, niin ne usein myös haluaisivat lämmittää mökin aivan liiallisesti. Pakkasta oli ulkona muutama aste ja mökki on varsin kylmä, kamina jakaa aluksi lämpöään varsin nihkeästi.
Oloni on siis aluksi varsin epämiellyttävä, kylmä, mälkä ja lievästi kenkku. Mutta kun minä satun pitämään sellaisesta! Ei haittaa tippaakaan! Ihmisen kroppa kun on tarkoitettu nimenomaan tällaiseen, juuri tällaisessa ihmisen terveys säilyy parhaiten. Eräs nuori basso-kitaran soittaja venekerhon yövartiossa sanoi; "paleleminen on asennekysymys. Niin mä sanon aina kavereilleni kun ne valittaa palelevansa".
Hieron jalkani kuivaksi, lämpimäksi. Yritän ojennella niitä lähelle avointa kamiinanluukkua. Siihen eteen olen järjestänyt nojatuolin ja jalkarahin. Kelpaa siinä odotella olonsa kohenemista ja kämpän lämpiämistä. Lunta on sulamassa kahdessa kattilassa.
Mökin tunnelmalliset hirsiseinä, jyhkeä kivinen avotakka jota en käytä, ja isot ikkunat; siinäpä sitä hirsimökin hämyistä tunnelmaa. Valoisaa aikaakin riittää vielä moneksi tunniksi. Lisäilen puita kamiinaan, pidän varsin pientä tulta, 5 pientä oksaa kerrallaan. Sillä täällä ei polteta "klapeja", vaan risukoiden harventamisesta syntynyttä jätettä. Se on ekologista. Kun lumi on sulanut vedeksi, kaadan sitä kahvipannuun jossa se kiehuu nopeammin. Käytän talon trangiaa, koska omaa ei ole mukana. Sitten pöydän ääressä tulojuomat; teepussitkin ovat unohtuneet kotiin, eikä kaakaotakaan ole. Aamulla kotona piti konettaa niin tiiviisti, ettei tuota varustelistaa ehtinyt edes ajatella... No, tämä on tälläinen vuorokauden reissu ja reppua pakatessani mietin lähinnä jotakin asemanseudun kahvilaa muonanjatkajana.
Mökki siitä lämpeni hiljalleen, mukavuutta syntyi; ensimmäisen kerran olo alkoi tuntumaan jopa inhimillisen mukavalta. Kaiversi jopa sielua se ajatus, ettei ollut mini-tietokonetta mukana. Vain kynä ja 5 A-4 paperia. Taskusta tarkistamalla totesin, että kitaranviritin sentään oli mukana, ja Zen-soitin, mutta ei kuulokkeita :) Tämmöistä tämä kaupunkilaisen retkeily on. Aikoinaan ruskaretkelle lähtiessä repun pakkausta hiottiin viikkokaupalla, nyt on kunnia-asia, että kamat saa heitettyä vartissa säkkiin. Jos jotain unohtii, niin pärjätään ilman.
Kävelin pihalla, lammen rannalla oli avanto saunojia varten, se oli pienessä jäässä. Saunaa en tietenkään henno lämmittää vain itseäni varten. Saan hienoja kuvia, ja valon muuttuessa maisema aina muuttuu. Lähempänä hämärää sininen sävy lammella näkyy upeasti puiden välistä. Olen tallannut vain yhden polun rinteelle, josta käyn lunta hakemassa. Se kiertää kaivon (!!), jonka kampea en edes kokeile! Lystikkäitä nämä kaupunkilaiset, eikö vain? Saha- ja kirvestyöt jätän huomisaamulle.
Ja niinhän se tunnelmallinen, ihana korpimökin ilta saapuu jyhkeän kuusimetsän keskelle. Kahvipannu kiehuu kaminan päällä, lämpö hohkaa uuninluukusta; kyllä nyt ovat varpaat lämpimät! Ja aika rientää kuin siivillä; Luen kämppäkirjan jutut vuoden ajalta. Itse olin täällä 10 kk sitten edellisen kerran. Kirjoittelen muutamaa runoa ja unohdan kotisoiton ajan. Onko kello jo noin paljon?! Ei tässä totisesti tule aika pitkäksi. En lainkaan kaipaa tietokonetta. Katselen ulos, tutkin takkaa ja hirsien muotoja. Ihailen katon jyhkeitä parruja. Mietin jopa, että joku myöhäinen tulija saattaisi vielä saapua töitensä jälkeen.
Olen vahvassa korpimökin tunnelmassa. Nyt vasta sytytän viisi tuikkukynttilää avotakan reunalle ja kaksi tavallista pöydälle. Jätän itse tuomani kynttilät kämpälle.
Jatkan iltakahvia lisäämällä kupillisen vettä pannuun. Ai että on hyvä olla. Tulee mieleen, että pitäisi myös kotonaan joskus järjestää tällainen tunnelma-valaistus; kynttilät pöydällä ikkunan edessä.
Eikä ihminen muuta kaipaa. Täällä on hyvä olla ja tämä on ihmisen luonnollinen ympäristö. Tässä on kaikki mitä tarvitaa. Mökin lämpö ja valo, ja paljon tilaa mukaville ajatuksille.
Korpimökin ilta vaihtuu yöksi. Hämäryys valtaa kämpän.
Vain kaksi pientä tuikkua vielä hetken palaa takan reunustalla.
.
Sitten alkoi kahlaaminen, ja se olikin melkoista menoa ummessa olevaa metsätietä myöten. Minä näes olin pihdannut kenkähankinnoissa. Kun kerta olin maksanut 99 markkaa CanadaBootsesta, jotka nyt oli jo roskissa, niin olin sisukkaasti päättänyt odottaa kevän alennusmyyntejä. Retkiin tulisi kitkerä sivumaku, jos joutuisi ostamaan 300 Euron kengät.... Siispä tavalliset lyhytvartiset kengät... Ja vähän päästä tiputtelin lumia kengän sisältä pois. Varmaan kymmenisen kertaa tuuskahdin nenälleni, ja tuntuipa kaupunkilaisen jäntereistä laiskuus karisevan eritoten ylämäessä. Metsä oli kaunista, välillä aution hiihtoladun poikki, sitten kallioiselle alueelle. Muutama pikkupuro ylitettävänä, umpihangessa kiertäen. Sukat olivat jo märät, mutta en viitsinyt vaihtaa. Tällaista hauskaa kaupunkilaisen metsäilyä. Ja kartta turvallisesti kotona, ettei vaan pääse kastumaan. Tuttuja reittejähän nämä ovat, mutta aina on mahdollisuus erehtyä. Viittä päivää aikaisemmin oli polkua varmaan kuljettu, että ei se vallan mahdoton umpinen kuitenkaan ollut.
Vielä pieni alamäki ja sitten olinkin jo mökillä. Avainta koittaessani minulle tuli hämäävä tunne; oliko lukko jo ollut auki? Olisi pitänyt ensin suoraan nykäistä. Kiireesti kuivat sukat jalkaan, villasukat päälle ja tulia sytyttelemään. Hain ämpärillisen lunta sulatettavaksi (Kaivokin olisi kyllä toiminut!!!) ja touhotin muutenkin olemistani kuntoon. Mökkiin on aina mukava tulla, kun saa olla yksin, sillä rauhallisuuttahan tänne on tullut hakemaan. Jos olisi muita ihmisiä, niin ne usein myös haluaisivat lämmittää mökin aivan liiallisesti. Pakkasta oli ulkona muutama aste ja mökki on varsin kylmä, kamina jakaa aluksi lämpöään varsin nihkeästi.
Oloni on siis aluksi varsin epämiellyttävä, kylmä, mälkä ja lievästi kenkku. Mutta kun minä satun pitämään sellaisesta! Ei haittaa tippaakaan! Ihmisen kroppa kun on tarkoitettu nimenomaan tällaiseen, juuri tällaisessa ihmisen terveys säilyy parhaiten. Eräs nuori basso-kitaran soittaja venekerhon yövartiossa sanoi; "paleleminen on asennekysymys. Niin mä sanon aina kavereilleni kun ne valittaa palelevansa".
Hieron jalkani kuivaksi, lämpimäksi. Yritän ojennella niitä lähelle avointa kamiinanluukkua. Siihen eteen olen järjestänyt nojatuolin ja jalkarahin. Kelpaa siinä odotella olonsa kohenemista ja kämpän lämpiämistä. Lunta on sulamassa kahdessa kattilassa.
Mökin tunnelmalliset hirsiseinä, jyhkeä kivinen avotakka jota en käytä, ja isot ikkunat; siinäpä sitä hirsimökin hämyistä tunnelmaa. Valoisaa aikaakin riittää vielä moneksi tunniksi. Lisäilen puita kamiinaan, pidän varsin pientä tulta, 5 pientä oksaa kerrallaan. Sillä täällä ei polteta "klapeja", vaan risukoiden harventamisesta syntynyttä jätettä. Se on ekologista. Kun lumi on sulanut vedeksi, kaadan sitä kahvipannuun jossa se kiehuu nopeammin. Käytän talon trangiaa, koska omaa ei ole mukana. Sitten pöydän ääressä tulojuomat; teepussitkin ovat unohtuneet kotiin, eikä kaakaotakaan ole. Aamulla kotona piti konettaa niin tiiviisti, ettei tuota varustelistaa ehtinyt edes ajatella... No, tämä on tälläinen vuorokauden reissu ja reppua pakatessani mietin lähinnä jotakin asemanseudun kahvilaa muonanjatkajana.
Mökki siitä lämpeni hiljalleen, mukavuutta syntyi; ensimmäisen kerran olo alkoi tuntumaan jopa inhimillisen mukavalta. Kaiversi jopa sielua se ajatus, ettei ollut mini-tietokonetta mukana. Vain kynä ja 5 A-4 paperia. Taskusta tarkistamalla totesin, että kitaranviritin sentään oli mukana, ja Zen-soitin, mutta ei kuulokkeita :) Tämmöistä tämä kaupunkilaisen retkeily on. Aikoinaan ruskaretkelle lähtiessä repun pakkausta hiottiin viikkokaupalla, nyt on kunnia-asia, että kamat saa heitettyä vartissa säkkiin. Jos jotain unohtii, niin pärjätään ilman.
Kävelin pihalla, lammen rannalla oli avanto saunojia varten, se oli pienessä jäässä. Saunaa en tietenkään henno lämmittää vain itseäni varten. Saan hienoja kuvia, ja valon muuttuessa maisema aina muuttuu. Lähempänä hämärää sininen sävy lammella näkyy upeasti puiden välistä. Olen tallannut vain yhden polun rinteelle, josta käyn lunta hakemassa. Se kiertää kaivon (!!), jonka kampea en edes kokeile! Lystikkäitä nämä kaupunkilaiset, eikö vain? Saha- ja kirvestyöt jätän huomisaamulle.
Ja niinhän se tunnelmallinen, ihana korpimökin ilta saapuu jyhkeän kuusimetsän keskelle. Kahvipannu kiehuu kaminan päällä, lämpö hohkaa uuninluukusta; kyllä nyt ovat varpaat lämpimät! Ja aika rientää kuin siivillä; Luen kämppäkirjan jutut vuoden ajalta. Itse olin täällä 10 kk sitten edellisen kerran. Kirjoittelen muutamaa runoa ja unohdan kotisoiton ajan. Onko kello jo noin paljon?! Ei tässä totisesti tule aika pitkäksi. En lainkaan kaipaa tietokonetta. Katselen ulos, tutkin takkaa ja hirsien muotoja. Ihailen katon jyhkeitä parruja. Mietin jopa, että joku myöhäinen tulija saattaisi vielä saapua töitensä jälkeen.
Olen vahvassa korpimökin tunnelmassa. Nyt vasta sytytän viisi tuikkukynttilää avotakan reunalle ja kaksi tavallista pöydälle. Jätän itse tuomani kynttilät kämpälle.
Jatkan iltakahvia lisäämällä kupillisen vettä pannuun. Ai että on hyvä olla. Tulee mieleen, että pitäisi myös kotonaan joskus järjestää tällainen tunnelma-valaistus; kynttilät pöydällä ikkunan edessä.
Eikä ihminen muuta kaipaa. Täällä on hyvä olla ja tämä on ihmisen luonnollinen ympäristö. Tässä on kaikki mitä tarvitaa. Mökin lämpö ja valo, ja paljon tilaa mukaville ajatuksille.
Korpimökin ilta vaihtuu yöksi. Hämäryys valtaa kämpän.
Vain kaksi pientä tuikkua vielä hetken palaa takan reunustalla.
.
perjantai 17. joulukuuta 2010
maanantai 6. joulukuuta 2010
Helsinkiin tulee nyt lunta oikein kunnolla, jalkakäytävät taas tukossa. Sehän on ihanaa talvitunnelmaa!
Ja nyt on talvi, sääli vain, että Vantaanjoelle kulkemista ei voinut edes ajatella. Niin paljon lunta oli tullut. Nyt tuntuu siltä, että olemme saamassa samanlaisen lumitalven kuin viime vuonna. Näitä lumia ei Pihlajistosta ehditä korjata pois moneen päivään. Kuinkahan pääsevät vanhukset huomenna kauppoihin?
Vaan on se tunnelmallista istua kävelyn jälkeen kotosalla; sipuliperunat ja kalapuikot uunissa ja juomaksi tietenkin Jouluolutta. Ja verkko toimii, kiitos siitäkin.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kaisaniemenlahti talviauringossa, Diasarja Picasa-Kansiossa
Tiistaina Helsingissä vallitsi kirpeä pakkassää. Töölönlahdelta syntyi tällainen diasarja joka saattaa talven mittaan täydentyä vielä monilla kauniilla kuvilla. Täällä ovat Helsingin keskustan upeat, suojaisat ulkoilumaastot.
http://picasaweb.google.com/111265750820465145120/KaisaniemenlahtiTalvella#
tiistai 30. marraskuuta 2010
Vantaanjoki jäätyi nopeasti marraskuun lopussa
Parin päivän aikana Vantaanjoki koki valtavan muutoksen. Pikkukosken kohdalla ollut pieni sulapaikka jäätyi, viimeisetkin sorsat poistuivat joelta. Talvi oli tullut.
http://picasaweb.google.com/111265750820465145120/VantaanJokiJaatyy#
Täältä löydät koko kuvasarjan.
.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Sulapaikka Vantaanjoella Pikkukosken kohdalla
Muutaman viime päivän aikana Vantaanjoki on kokenut suuren muutoksen. Ensin oli pientä hyhmää pinnalla ja sitten sai jo koko joki jääkannen. Sorsat ovat jo lähteneet muualle. Läheisillä Savelan pelloilla oli lunta yli kymmenen senttiä. Joitakin latuja jo näkyi, vaikka kyllä latupohjat ainakin pelloilla ovat aika kokkareiset.
10 astetta pakkasta ja lähes täysi aurinko loivat tänään hienon ulkoilukelin. Saas nähdä, muuttuuko se tästä oikein pitäväksi, pysyväksi talveksi.
Vantaanjoen rantamat muodostavat yhden Helsingin parhaimmista puistoista.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)