Kadonneiden tavaroiden arvoitusta pohdittaessa kannattaa miettiä, mikä oli olennaista sillä hetkellä, kun katoaminen tapahtui. Tiistaina 2.8. Siis taitaa olla noin 7 viikkoa sitten palailin veneilemästä, olin muutaman päivän kaupunkilainen ja lähdin sitten mökille. Ja siinä siirsin repustani joukon tavaroita sivuun. En vain oivaltanut sitä asiaa ennenkuin tänään.
Mökillä sitten huomasin jossakin vaiheessa, että silmälaseja ja autonavainta ei ole. Etsin pari tuntia ja kun vaimo tuli autolla, niin jatkoimme ajoittaista etsintää, ilman tulosta. Olin tehnyt auton siivousta ja huoltoa ja siinä vaiheessa oli käytetty vaimon avainta. Minulla oli heikko muistikuva, että olin ehkä nimenomaan laittanut oman avaimeni sivuun... klapihyllyn päälle. Mutta ei se siellä ollut. Mökiltä oli palattava kaupunkiin ilman näitä tärkeitä esineitä. Oliko avain pudonnut jonnekin heinikkoon? Silmälasit unohtuneet kahvilan pöydälle?
Ja kaupungissa ajoittainen etsintä jatkui, veneellä samoin. Kaikki takit, puserot ja laukut kävin läpi ja hyllyt etsin. Veneellä sama juttu. Totesin, että ongelma liittyi vanhenemiseen, muistin heikkenemiseen ja yleiseen liialliseen touhottamiseen. Tavaroita ja asioita on kertakaikkiaan liikaa.
Minä tulen toimeen ilman silmälaseja, käytän niitä vain ajamiseen ja joskus hyvin harvoin merellä, jos on todella tarkkaa tähyiltävää. Ja pärjäsimme yhdellä avaimella; vaimo pääasiassa muutenkin ajaa, minä keskityn ajattelupuoleen. :) Pieni huoli yhdellä avaimella elämisestä kuitenkin on. Välillä mietin; pitäisikö etsiä netistä... Olisivatko ne unohtuneet kahvilaan? Ja avaimet kai olivat siinä ruskeassa pienessä kukkarossa kadotessaan... vai...
Paha moka, tämä katoaminen siis. Mutta se ei häirinnyt elämää tämän 7 viikon aikana. Tiesin vain, että viimeistään hankalien ajokelien koittaessa olisi molemmat ostettava, ja siihen sitten menisi 2-3 pv:n rahat. Ja harmittaisi. Siivoamista, järjestelyä ja tavaroiden poisheittämistä olin jo tehnyt. Nehän ovat kaiken järjestyksen alku. Elämän palikat ovat sotkussa, ja tämä katoaminen oli vain osa tätä sotkuisuutta. Ja järjestelmällisyys elämässä ja tietotekniikassa on suurena tavoitteena. Mutta sitä tuntuu olevan vaikea saavuttaa. Ehkä pitäisi luopua monesta asiasta...
Eilen illalla sitten löysin nämä ja monta muutakin esinettä. Olin latonut ne repustani kotilaatikon kannen päälle ja nostanut sen makkarissa kaapin päälle. Tarvitsi vaan ojentaa käsi ylös ja kurkata, että mitä täällä on. Siellä oli mm. ZEN soitin, jonka käyttö, kuten monen muunkin lelun, alku-innostuksen jälkeen hiipui. Tallessa ovat ja pysyvät. Lähtömantrani kuuluukin nyt; matkalippu, rahat, avaimet (3X) kännykkä, kamera ja silmälasit. Ja minun on kehitettävä joku noin litran kokoinen pikkulaukku, jossa ovat tärkeimmät tarvikkeet. Sitä sitten siirtelee Vene- kaupunki- mökki- ja metsäreppujen välillä.
Ja nyt sitten taas mennään. Kerätään hiljalleen aineksia tähän elämiseen ja olemiseen.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.