Testing Java-Script

perjantai 17. joulukuuta 2010

Pieni, surullisenhauska tarina Joululahjasta

Mehän menemme Joulua karkuun, minkä vain voimme.  Vietämme Joulun aina kaksisteen, emmekä tavallisesti edes mitään lahjoja osta.  Hei, sehän on paras lahja, jos jompikumpi saisi vietyä muutaman rojun täydestä asunnosta pois.  Toisinaan vaimo kuitenkin ilmaisee toivomuksensa, ja minä sitten menen isoon tavarataloon.

Se aika oli siis nyt, ja minä kuljin hyllyjen välissä, löysin kaikkea kivaa pientä; tuoksukynttilöitä, pienen kauniin korun, kauniita liinoja, kivan muistikirjan, pienen lyhdyn.  Valoa, väriä, tuoksua, tunnetta ja jotain yllättävää.

Kruununa tälle kaikelle, keksin pieniä erivärisiä Muumi-sarjakuvan hahmoista tehtyjä pyyhkeitä. Jokaiselle hahmolle oli oma pinonsa. Muumi-hahmo; Pikku Myy!   Oi!  Sepä kuvaa hienosti ja sopivasti naisen luonnetta.  Sillä onhan ihmisellä luonnetta ja särmää oltava!  Olin tyytyväinen, tämä kruunasi lahjakassini.  Ja 4€ oli mukava hinta.  Laitoin mallin takaisin ja otin siitä pinosta, hieman alempaa, uuden pyyhkeen. Sitten kassalle ja kotiin.

     Ja Joulu tuli, kuten se meille tavallisesti tulee.  Ystävällisenä, suurena, rauhallisena.  Lempeä Joulu sulkee kotimme syliinsä.  Aattoillan hämärä laskeutuu.  Minä katselen televisiota ja vaimo lukee.  Kuulen, että hän jossakin vaiheessa ryhtyy nostamaan lahjoja kassista, ja seuraan sitä vähän sivusilmällä.  Ihan tyytyväinen tuntuu olevan, sietääkin.  Minähän juoksin kaupassa puolitoista tuntia.

     Telkkarissa on juuri joku jännä kohta, kumarrun katsomaan.... Äkkiä:
- TÄÄ ON SINULLE!      Vaimo nostaa pyyhettä näkyville.  Yritän keskeyttää televisiointiani, katson...

- Tää on kyllä sulle!    
Ja pyyhe, jota hän nostaa näkyville, on Muumi-pyyhe.  Mutta hahmo on Haisuli.  Ei ole totta!  Saan pyyhkeen käsiini, ja Haisuli siitä tosiaan irvistää.  Kuinka se voi olla?  Minähän otin sen Pikku-Myy pinosta.  On vähän sekava olo...

Vaimo vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä muihin lahjoihinsa, tämä ei häntä häiritse.  Mutta voi HAISULI!  Kuka tämmöisen nyt teki?  Kuka oli ujuttanut Haisuli-pyyhkeen Pikku-Myy-pyyhkeiden sekaan?
Pitihän niillä olla erilaiset väritkin!  Miten minä olin voinut erehtyä.

Meitä nauratti molempia, kylläpä oli; Vain Haisuli pystyy tällaista järjestämään; oli ujuttanut itsensä lahjakassiin.

Joulu oli meillä, suurena, rauhallisena, ja ystävällisenä.  Ja minulla tulle aina olemaan tästä Joulusta muistona ikioma Haisuli-pyyhe.
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.