Testing Java-Script

torstai 2. joulukuuta 2010

Etanatikun Byroosta loppui paperi vaikka konttori on paperiton eikä kirjoitinta käytetä kuin enintään kerran kuussa.

Toisinaan siis tuo ihana 500 arkin nippu A4-paperia loppuu, sillä paperia tässä minä-Minnemaat-Trubaduuri-Etanatikku-ym-ym yhdistelmässä kuluu paljon.  Erityisesti runoilemiseen ja lauluteksteihin yms. Muistiinpanot ovat A5-kokoon taitetuissa ja pieniksi vihkosiksi kootuissa nipuissa, joka asialla omansa.  Yhteensä niitä on 1.5 cm korkea nippu.  Siinä ovat blogien ja tietokoneen ja nettimaailman kaikki sotkuiset asiat.  Ja ne ovat käsinkirjoitettuja, koska niitä on pystyttävä muokkaamaan missä vaan.  Yritän hiljalleen pienentää tuota nippua.

     Muistiinpano-ohjelma, Stickies, jäi edelliseen käyttäjäprofiiliin ja huomasin, että pärjään ilman sitä.  Paras muistiinpano on sellainen, jota ei tarvitse tehdä.  Sähköpostiin kertyvän materiaalin määrä kauhistuttaa minua.  Pieni muistikirjani sisältää valtavan määrän asioita, sen saattaa tulevaisuus muuttaa sähköiseen muotoon.

    Enkä halua yhtään enempää printattua paperia tähän talouteen.  Minulla on 5 tärkeää paperia, jotka tulostan kerran vuodessa uudestaan niihin tehtyine korjauksineen; Musiikki, radio-ohjelmat Kirjoittimen kytken päälle pari kertaa kuussa, useimmiten nuotteja varten.  Paperi on ihana asia, taskussa on aina 3 pieneksi taitettua paperia, jossa on aikatauluni ja tärkeimmät asiat.
Värillisiä papereita on lisäksi useaa eri laatua ja paksuutta, niistä saa vihkoihinsa mukavasti kannet.

     Ja piirroslehtiöitä on parit ja muita vihkoja lukemattomat.  Lauluja ja sanoituksia varten isot ja paksut vihot, melkeinpä kirjat.

     "Silloin kun Eno Itäkeskuksesta Paperia osti".   Samalla sai siitä mukavan päiväkävelyn, jota hieman häiritsi havainto, että bussilippuni oli mennytkin umpeen.  Matkalla pääsin kirjastossa hienosti Stadinettiin netteilemään.  Me kun näes olemme yhden nettitikun talous.   Suunnittelin samalla eräälle ystävälleni blogin.  Hän ryhtyy kertoilemaan hyvin erikoisen veneen historiaa.  Google-tilin avaus ja blogin perustaminen hoituivat tunnissa ja laittelin sinne omalta tietokoneeltani kuvia, joissa hänen veneensä näkyi.    Sen ylläpitoa varten tarvitsin paperinippuuni vain yhden A5-kokoisen lehdykän, siinä on kaikki tiedot.  Tästä blogista kerron myöhemmin lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.