Nyt ei ole tekstejä vähään aikaan tullut, ehkä vaatimustasoni on noussut; mm. työkaluista tai ohjelmista on aika vaikea kirjoittaa käyttämättä siihen suunnilleen kokonaista päivää. Siksi nyt tällainen pohdiskeleva teksti. Olen myös miettimässä jatkoa Etanatikku blogille; tämähän alkaa olla täynnä ja seuraavaan blogiin pitäisi jalostua jotakin hienoa tästä. Siinä pitäisi keskittyä ehkä kuuteen asiaan, sellaisiin, joilla todella on merkitystä ihmisille ja maailmalle.
Sen pitäisi liittyä Yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekemiseen. Siitähän verkossa on kysymys.
Etanatikku-blogi ei lopu 28.6. kun nettitikun sopimuksemme loppuu. Blogiin päivitetään edelleenkin blogaamiseen ja blogien ylläpitoon liittyvää aineistoa, mutta muu jää vähemmälle. Samoin blogin sisältöä jäsennetään ja siivotaan. Voisi hyvinkin olla aiheellista poistaa n. 50 tekstiä joissa yksinomaan raportoidaan (ruikutetaan) käytön ongelmista...
Monen kirjoittajan työ voi jalostua kirjaksi; niin minunkin. Voi olla siis, että pyrin palkalliseksi kirjoittajaksi ja toimijaksi ohjelmointi ja tietokone-puolella... En tiedä...
Blogaajan työ on parhaimmillaan silloin, kun se on tasapainossa elämän kanssa. Kirjoitetaan sivullinen päivän tapahtumista, nautitaan muiden blogien lukemisesta. Ja tehdään se niin, että työtä ja lukemista on niin paljon, että se pitää pirteänä, mutta ei niin paljon, että se rasittaisi.
Blogaaminen on auttanut ehkä monen yksinäisen eläjän talven yli ja tuonut yhteyksiä ja vastauksia avoimiin kysymyksiin. Suomi ei ole enää talvisinkaan niin pimeä maa.
Kirjoittamisen ja ilmaisun pahin vimma on minultakin mennyt nyt ohi; tehtävä on siltä osin täytetty. Tästä eteenpäin se on jalostamista ja pyrkimystä ylemmälle tasolle.
Luulen, että siitä tulee aika hyvä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.