Testing Java-Script

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Tämän päivän tunnelmia

Aamulla näin kadun varrella sellaisen automaattisen ruohonleikkurin, joka oli puolen kuutiometrin kokoinen.  Kaksi rakennusviraston miestä toki siinä sivussa puuhasi, kauko-ohjainta käyttivät ja opastivat sitten tämän ROBOTIN pakuun.  Maailma on siistiytymässä; B,C,D ja E-luokan ihmiset tapetaan suruun, viinaan ja elämän yleiseen yksitoikkoisuuteen.  Tilalle tulevat tällaiset PINNANHOITOKONEET ja maailma on taas himpun verran parempi....?   Heti, kun tieliikennelaki sen sallii, tämä meidän maailmamme täyttyy tälläisista hauskoista vekottimista...

Minä itse kiertelen Laptop-kone ja puhelin taskussani Helsingin rantoja, repussa eväät.  Ei mikään ole niin täydellinen, kuin reppu selässä rantoja ja katuja kiertelevä ihminen.  Sillä on mukanaan kaikki; aatokset, unelmat, suunitelmat; menneet ja tulevat ja jopa sellaiset, jotka eivät koskaan toteudu.
Ei mikään ole niin täydellinen, kuin reppuselkäinen mies.  Paitsi kissa.

Ja minä valmistaudun avustajaksi, Gastiksi, kavereiden moottoriveneisiin.  Ja kohta tuuli antaa meille lisävauhtia 8 metrin voimalla.  Tällä kertaa tuulella ja meillä on yhteinen määränpää.   Hyvältä näyttää, on mahdollisuudet ja tila ihmisen olla.  Ja varmaa on se, että aina on pari tekevää ja ajattelevaa, toimintavalmista ihmistä.  Luonnossa, luonnon ehdoilla; koneiden ja laitteiden varassa, mutta täysin tietoisena tekniikan haavoittuvuudesta, ihmisten voimattomuudesta ja luonnon ehdottomasta ylivoimaisuudesta.
     Mistä sitten se luottamus?  Ei sitä ole.  Eikä voikaan olla.  Mutta vaaroista huolimatta on tahto eteenpäin.  Niin elämässä, kuin merelläkin.  Sitä mennään.  Se on ihmisen luonto.
Mikä saa jaksamaan?  Se, että unohtaa surut ja aina on edessä jotakin uutta kiinnostavaa.
Ongelmia ei aina voi voittaa, mutta aina pystyy sieppaamaan sirpaleen onnea mukaansa.

Päivän päätteeksi istuin kerrostalomme pihalla pöydän ääressä (+Olutta).
Varpuset lensivät pensaikkoihin.  Pääskyset sirkuttivat yläilmoissa.
Minä mietin, että mitähän ne varpuset ajattelevat noista yläilmoissa lentelevistä pääskysistä?
.

1 kommentti:

  1. No olipa kivaa luettavaa, ajatuksissani ajattelin reppuselässä eväät mukana kulkevaa.Kiitti lukijaks tulosta + kommntista, ja hyvää kesän jatkoa ja uusia kivoja juttuja. t. pipsa

    VastaaPoista

Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.