Takkirauta; Mika Myllylä on kuollut
Minä en seurannut sitä ensimmäistä suurta hiihtoa. Mutta hurjaa se oli, kun sitten näin pätkiä siitä.
Suuri suomalainen urheilusankari ja oman elämänsä taistelija on poissa. Se on menetys meille kaikille. Se, että meidän kansamme menettää sankareitaan tällä tavalla, heitettynä, sivuraiteille työnnettynä, on anteeksiantamatonta.
Takkiraudan mietteisiin täysin yhtyen, lisään, että jotain on pielessä meidän maassamme ja meidän tavassamme kohdella ihmisiä, lähimmäisiämme. Pitäisi olla muukin tie, kuin täydellinen ja pitkäaikainen onnistuminen. Pitäisi olla mahdollisuus antaa anteeksi, unohtaa, arvostaa ihmistä hänen todellisten saavutustensa ja pyrkimystensä mukaan. Pitäisi soveltaa moraalin ja etiikan määritelmiä niiden inhimillisten painotusten mukaan.
Ja eletään siinä toivossa, että nykyiset ja tulevat sankarimme ja myös tavalliset ihmiset saavat tarvittaessa uuden mahdollisuuden kaikissa, vaihtelevissa elämäntilanteissa.
.
Onhan olemassa toinenkin tie jota kulkea,kumpaa tietä Mika kulki laveaa vai kaitaa ? jossain vaiheessa hän on kokenut hengellisen heräämisen ja risti kaulassa osoitti että hän on taivas tiellä. Syvä suru tulee vasta silloin kun joku kuolee, mutta surullista sekin että hän oli eronnut perheestään ja jäänyt yksin, ero on kuolemaakin pahempi. Me kaikki olemme elämämme sankareita. Mikan muistoa kunnioittaen runo tässä: Harva sen huomaa aamu kiireeltään, on uutista muutakin tärkeämpää, ohi kiitää nimi ja syntymäaika, on runo ja risti ja kehyskin kaita, siinä kerrotaan uutinen tavallinen, on alkanut matka iankaikkinen. Mut silmäs ei uutista nää,olet kaukana täältä et hengitä enää. Sinun tuhannet haaveesi haudattiin multaan,vain jäljellä kivi jossa risti on kultaa,tuo uutinen pian unohdetaan, siinä viimeisen kerran sun nimes mainitaan, sinun tuhannet haaveesi haudattiin multaan, olet perillä siellä missä kadut on kultaa." t.pipsa (voit kommentoida blogiini tästä)
VastaaPoistakiitos lukijaksi tulostasi, kommentoi joskus, tai ota kantaa ed.kommentiini. Ilmoita jos et halua kommentoida, niin en turhaan odota kommenttia. Blogissasi on syvällisiä pohdintoja asioista. t.pipsa
VastaaPoistaKiitos hienosta kommentista. Ja runosta! Yritän vastata siihen vielä erikseen bloggerin kautta...katsotaan tuleeko se perille. Joku sanoi joskus; "lukemattomat ihmiset elävät elämäänsä hiljaisessa epätoivossa". Ehkä Myllyläkin eli sellaisessa. Mutta on yritettävä,niin sankareiden, kuin meidän vähemmän tunnettujen puurtajienkin. Ja on hienoa, että ihmisillä on erilaisia keinoja hakea apua, kuten esim. uskonto tai blogaus, urheilu tai muut harrasteet. Täällä, niin blogimaailmassa, kuin tavallisessakin elämässä elellään ja autetaan muita eteenpäin.
VastaaPoista