Alhexa-Andrian kirjaston oli oltava rämeellä. Siellä oli riittävästi kaislaa, kaislaa kerääviä kalastajia ja vettä, jolla kirjakääröjä vainoavat tulipalot voitiin nopeastin sammuttaa. Ja pienillä rämesaarilla oli helppo vartioida, ettei kukaan päässyt tietoon käsiksi. Rämeellä kirjakääröt olivat myös turvassa tulipalolta. Kuitenkin täällä aavikon kuivat tuulet pitivät kirjastohallit suojattuna liialliselta kosteudelta.
Pieni poika keräsi Papyryskaislaa Alhexa-Andrian Kirjastosaaren viereisellä rämeellä. Hän kuoli ja hänen jälkeensä monet pienet pojat keräsivät kaislaa rämeeltä ja veivät hekin sitä kirjaston orjille. Kirjastosaaren laiturin pylväissä oli kuvia ja kirjoitusta. Kukaan heistä ei tiennyt, mitä ne merkitsivät. Kukaan heistä ei koskaan kysynyt mitä ne kuviot merkitsivät. Pohjoiseen Kirjastosaaresta oli suuri, sumuinen lampi. Unohduksen lampi, jonka keskellä oli saari. Kerran yksi pieni poika ei palannut kotiinsa vietyään Papyrusta Kirjastosaarelle. Ehkä hän oli joutunut Unohduksen Lammen Unohdus-saarelle ja unohtunut sinne. Kukaan ei enään muistanut häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajattele, kirjoita, lähetä. Tai kirjoita vain inspiroidusti.